Seuraavana talvena keksin Riivatun kanssa lisää kahden miehen yhtyeitä. Kun Tatum Brosissa soitimme vuorotellen rumpuja ja kitaraa, jätämme Buliwuli Brothersissa rummut syrjään tyystin. Soitamme molemmat kitaroita ja otamme rytmiosastoksi siskoni vanhojen sähköurkujen rytmikoneen. Nimeämme laitteen Rytmijumalaksi.

Kontiolahden Vapaa-aikatalon keikalla sössimme biisilistat. Minä soitan avauskappaleeksi Anthraxia, Riivattu S.O.D.:tä. Emme älyä tapahtunutta itsekään ennen kuin katsomme keikan videolta.

Eipä tunnu haittaavan. Yleisöä on paikalla runsaasti, innokkaimmat sukeltelevat lavalta.

Hevimedal Bros vie ideaa vielä pidemmälle. Jätämme kitaratkin syrjään. Annamme Rytmijumalan paahtaa taustalla ja möykkäämme päälle omia lyhyitä kappaleitamme, joita syntyy vaikka bussimatkalla:

”Aja, sika!
Kusettaa!
Aja, sika!
Kusettaa!
Nautasikajauheliha, nautasikajauheliha.”

Yleisö jatkaa stagedaivailemistaan.

Olemme maailman kovimpia. Niin kovia, että päädymme meuhkaamaan kreikkalaisen sosialistipuolueen riveihin.

Kesäkuussa 1989 pitkästymme kreikkalaisen hotellin aulabaarissa. Varkizan kylässä ei tapahdu yhtään mitään. Kaljanjuomisestakin alkaa kadota hohto.

Olemme sentään saaneet perustettua uuden bändin. Siinä minä laulan ja Riivattu imitoi sahaa. Yhtyeen nimi on Varjo Vartiainen ja Soiva sahansoittaja. Ohjelmistossa on yksi kappale, Vilho Vartiaisen ”Tanssikaveri”. Esitys on niin jäätävä, ettei muille kappaleille ole tarvetta.

Nyt vain pitäisi keksiä jotain muutakin säpinää.

Reissubudjetti on päässyt kusemaan majoitusten osalta. Luulimme, että Kreikassa tarkenisi nukkua ulkona, mutta öiden kylmyys yllätti shortseihin ja t-paitoihin pukeutuneet reissaajat. Muita vaatteita meillä ei mukanamme juurikaan ole. Matkatavaroinamme on vain pari päällekkäin laitettua Siwan muovikassia, joiden sangat on vahvistettu maalarinteipillä. Kasseihin on pakattu vaihtopaidat ja -kalsarit.

Pientä lämmikettä saimme puistossa majailevilta kulkukoirilta, jotka hyväksyivät meidät laumaansa jo ensimmäisenä yönä. Tykästyivät kai hajuumme. Koiria oli laumassa pitkälti toistakymmentä. Koirien läheisyys lämmitti ja samalla ne pitivät lähelle eksyneet kulkijat poissa ärhäkkäästi haukkuen.

Lopulta meidän oli pakko nöyrtyä. Puistossa oli aivan liian kylmää vaikka miten tunki jalkoja koiran alle.

Kolmannen hytinäyön jälkeen siirryimme hotelliin.

Iltaisin olemme katselleet kateellisina, miten täyteen ahdetut bussit ovat ajaneet kylän halki äänitorvet huutaen. Matkustajat ovat roikkuneet ikkunoista, heiluttaneet sinivalkoisia lippuja ja huutaneet iskulauseita. Meille kerrotaan, että pian on parlamenttivaalit ja busseilla ajelevat tyypit ovat Uusi demokratia -puolueen kannattajia.

Riivattu ehdottaa, että hommaisimme samanlaiset liput. Ties vaikka pääsisimme piireihin.

Pääkadun varrella on vaalikojuja ja asuntovaunuja, joista yksi on koristeltu sinivalkoisilla lipuilla.

Lampsimme paikalle ja ilmoitamme halumme liittyä puolueeseen.

Tarjouksemme ei kiinnosta puolueväkeä pätkän vertaa. Tulemme heitetyiksi surutta ulos.

Vähän matkan päässä on asuntovaunu, jonka liepeillä liehuu valkovihreitä lippua. Vaunussa istuvat ukot kertovat olevansa sosialisteja.

”Pitipäs sattua! Niin mekin! Päästäiskös mukaan?”

Ukoilla on pelisilmää ja tarjouksemme selvästikin huvittaa. Muita reilusti nuorempi palavasilmäinen mies kuitenkin epäilee, että olemmeko oikeasti edes aatteen miehiä. Selitämme pokkana, että olemme aktiivisia sosialisteja jo ties kuinka monennessa polvessa.

Totuus on, että ainoat kosketuksemme koko touhuun ovat keikat Uimaharjun kansantalolla. Sielläkin otimme Lenin-julisteet pois seiniltä ennen kuin aloimme soittaa heviä. Politiikka ei kiinnosta pätkän vertaa, tekee mieli vain rokata ja rällätä.

”We Finnish tovaritchs would like to help our socialists brothers here in Greece!”

Vanhemmilla puoluepampuilla on hauskaa ja nuorukainenkin alkaa vähitellen sulaa. Joku miehistä kaivaa esille kertakäyttömukeja ja viskipullon.

Juomme veljenmaljat.

Nuorukainen kipaisee hakemassa meille kaksi muovista lippua, joissa on puolueen logo. Heilutamme lippuja uusina pasokilaisina ja hoilaamme puolueen kannatuslauluja muiden mukana. Puoluetoverimme hakevat meille olutta läheiseltä kioskilta.

Tämä sosialismihan on mahtavaa touhua!