Joensuussa räsähtää

Ennen Baltiaan lähtöä pistäydymme keikalla Joensuussa. Molemmat bändini ovat mukana ja vieläpä ykkösmiehityksillään. Toukokuulle sattunut lämpöaalto on nostanut lämpötilat Itä-Suomessa pitkälti yli kahdenkymmenen asteen ja terassit täyttyvät asiakkaista. Keikalle on tulossa paljon vanhoja kavereitani, ja fiilikset ovat katossa.

Keikkapaikkana on torin kupeessa sijaitseva La Barre ja jo sinne saavuttuamme paikalla on paljon tuttuja naamoja. Ihan parasta. Käymme tervehtimässä paikallista Kenttäoikeus-yhtyettä, teemme nopeat soundcheckit ja lähdemme kaupungille syömään.

Syötyämme suuntaamme La Barren kattoterassille, jossa piisaakin kavereita oikein urakalla. Näen tyyppejä, joihin en ole törmännyt yli kymmeneen vuoteen. Eipä voisi parempaa yleisöä toivoa.

Olen liekeissä, kaljakin maistuu hyvältä.

Kenttäoikeuden soitettua settinsä alan valmistautua omiin keikkoihini. Ensiksi olisi tiedossa rumpalinhommia Terveyskeskuksessa.

Soitamme parhaan keikan siltä ajalta, jona minä olen ollut mukana bändissä. Kaikki toimii hemmetin hyvin. Soitamme muutaman kappaleen tulevalta levyltämme ja ne potkivat mainiosti vanhojen hittien seassa. Sama mieltä ovat niin yleisö kuin keikkajärjestäjäkin.

Paikalle saapunut Swein näyttää persettään. Hyvä homma. Jotkut asiat pysyvät vuosikymmenestä toiseen. Menemme fiiliksissä takahuoneeseen, jossa ehdin hengähtää hetkisen verran.

Voittokulku jatkuu hetkeä myöhemmin. Soitamme yhden parhaista Veljekset Perseen keikoista koskaan. Tänään soittohommat kulkevat komeasti. Muutaman kappaleen temmot tuppaavat lähtemään lapasesta, mutta se ei lopulta haittaa kokonaisuutta. Yleisö tykkää tästäkin esityksestä, baaritiskin takana majailevan keikkajärjestäjän hymy loistaa lavalle saakka. Poistumme takahuoneeseen valtavan huutomyrskyn saattelemina.

Sitten räsähtää.

Jonssonilla ovat olleet hermot pinnassa jo pitkin iltaa. Jokin painaa miehen mieltä enkä minäkään ole osannut ottaa kaveria huomioon. Nyt mitta on tullut täyteen. Hän huutaa lopettavansa keikkahommat tähän ja iskee kitaransa palasiksi takahuoneena toimivan keittiön lattiaan.

Kitaran kaula menee poikki kahdesta kohtaa. Les Paulista tulee saunapuita.

Tuijotan vuoronperään Jonssonia ja hänen kitaraansa. En käsitä yhtään, että mitä täällä tapahtuu. Yleisö jatkaa huutamistaan salin puolella. Palaamme lavalle soittamaan encoren ilman Jonssonia. Eipähän tämä yleisön vika ole. Soitamme kolmestaan Eppu Normaalin ”Poliisi pamputtaa” -kappaleen. Saamme apua yleisöstä, kun pari kaveriamme kipuaa lavalle laulamaan taustoja.

Kaiken kaikkiaan hämmentävä keikka. Ja hämmentävyys jatkuu entisestään.

Olemme haukkaamassa happea ulkona, kun joku nainen kompastuu keikkapaikan rappusissa. Portsari syöksyy katsomaan miten naisen kävi ja saa seuraa Ukkos-Jussista, joka on siviiliammatiltaan sairaanhoitaja. Naiselle ei onneksi käy sen pahemmin, mutta Ukkos-Jussin ja portsarin välille syntyy sanaharkkaa. Jopa niin paljon, ettei Ukkos-Jussi pääse enää sisälle ravintolaan.

Homma alkaa mennä naurettavuuksiin. Kaikki soittokamamme ovat vielä lavalla. Lähden sisälle aloittamaan roudaamista ja Roger jää puhumaan järkeä portsarille. Lopulta tuohtunut Ukkos-Jussi pääsee hakemaan tavaroitaan. Kamoja pakatessaan hän avautuu sen verran suuriäänisesti, että portsarikin saapuu paikalle ja suukopu alkaa uudestaan.

Sitten minullakin menee hermo.

Kehotan molempia osapuolia pistämään turpansa kiinni ja keskittymään siihen, että saamme kamat kasaan ja pääsemme täältä pois. Riitapukarit uskovat puhetta, ja saamme roudattua rojut kyytiin. Jonsson ja hänen tyttöystävänsä päättävät nukkua yönsä autossa eivätkä lähde vanhempieni tarjoamaan majapaikkaan.

Paluumatka Tampereelle sujuu kuitenkin sopuisissa merkeissä. Jonsson ilmoittaa pitävänsä päänsä eivätkä edes minun äidiltäni pyytämät sovintokarjalanpiirakat saa häntä muuttamaan mieltään.

Bändi on muutosten edessä. Ja lisää muutoksia on luvassa Latviassa.

Barre1

Barre2

Barre3

Barre4

Barre5

Kuvat: Roger Nyman

Mainokset

Paluu rumpupallille

Veljekset Perseen meno on muuttunut tahmeaksi. Minulta ei tule enää uusia kappaleita samalla tahdilla kuten aikaisemmin. Ketään ei tunnu muutenkaan kiinnostavan uusien biisien tekeminen. Meistä on tullut oma coverbändimme. Kokoonnumme treenikämpille ennen keikkaa soittamaan saman vanhan setin kertaalleen läpi.

”Joo, hyvin menee. Eiköhän se ollut tässä.”

Jonssonilla on aina kiire eikä muitakaan tunnu kiinnostavan hirveästi. Yritämme jotain, mutta monesti tekeleeni tyrmätään jo heti kättelyssä. Ehkä ne ovatkin paskoja, mutta kyllä niistä aiemmin on saatu edes jotain irti.

Roger soittaa minulle kevättalvesta ja houkuttelee rumpaliksi Terveyskeskukseen. Olemme soittaneet useampiakin keikkoja kimpassa ja tulemme soittamaan varmasti jatkossakin. Liittymiseni bändiin kuulostaa logistisesti järkevältä, soittaisimmehan kumpainenkin Rogerin kanssa sekä Veljekset Perseessä että Terveyskeskuksessa. Keikkoja voisi myydä näppäränä pakettiratkaisuna.

Itsekin kaipaan piristystä ja vaihtelua. Useammassa bändissä soittaminen saman illan aikana ei tuota ongelmia, tulihan sitä harrastettua parikymmentä vuotta aiemminkin. Muutamaa päivää myöhemmin saan puhelun bändin pomolta Tumpilta.

”Tervetuloa Terkkareihin! Eka keikka ois parin viikon päästä.”

Soitan ensimmäiset treenini Terveyskeskuksen kanssa lauantaina iltapäivästä Vihdin Otalammella ja ensimmäisen keikkani samana iltana Hyvinkäällä. Treenimäärään nähden soitto sujuu ihan hyvin. Kompit kestävät kasassa paremmin kuin osasin odottaa. Rumpujen takominen on mukavaa puuhaa.

Seuraavissa treeneissä teemme levyllisen uusia kappaleita. Hommassa on tekemisen meininki.

Noin kuukautta myöhemmin juhlimme Nummelassa Tumpin viisikymppisiä ja samalla Terveyskeskuksen kolmikymppisiä. Veljekset Perse soittaa juhlissa erikoiskokoonpanolla, koska sekä Ukkos-Jussi että Jonsson ovat estyneitä. Jurskis tulee tuuraamaan Ukkos-Jussia ja Jonssonia tuuraa Terveyskeskuksen kitaristi Tommi. Tekijämiehet hanskaavat tilanteen mallikkaasti lähes treenaamatta.

Muuten esitykset eivät päätä huimaa, pitkälti omasta syystäni. Kaljanjuonti ja saunominen vievät taas suorituksestani parhaan terän. Rumpalointini kuulostaa Rogerin korvaan siltä kuin peltitynnyri olisi pistetty tulemaan mäkeä alas, kitaransoitto lienee sentään sujunut enempi sinne päin. Kukaan ei ainakaan muuta väitä.

Synttärikeikat nyt tuppaavat olemaan vähän tällaisia.

Uudet kuviot antavat minulle lisää virtaa ja se saa minut suuntaamaan katseeni Suomenlahden eteläpuolelle. Edellisestä rokkireissusta Baltiaan on kulunut luvattoman paljon aikaa. Onnistuneella turneella saisi pyyhittyä mielen sopukoista sähkölamauttimen jättämät arvet. Alan buukata kolmen keikan viikonloppukiertuetta, jolle osallistuisivat molemmat bändini.

Lyhyen sähköpostirumban jälkeen keikkapaikoiksi varmistuvat vanhat tutut rokkimestat Liepajassa ja Riiassa sekä minullekin uusi klubi Jelgavassa.

Itse olen innoissani, mutta kaikki bändikaverini eivät ole ideasta yhtä otettuja.

Ukkos-Jussi ilmoittaa, että ei pääsekään mukaan työesteidensä takia ja Jonsson ei pääse muuten vaan. Tommi ei näe pointtia koko hommassa.

Lähdemme reissuun tuuraajien voimin. Jurskis lähtee tuuraamaan Ukkos-Jussia, Jonssonin tilalle emme ota ketään. Soitamme triona. Terveyskeskukseen liittyy yhtyeessä jo vuosia soittanut, mutta sittemmin aktiivikokoonpanosta jättäytynyt kitaristi Otra. Otralla on kulttimaine kovana kitaristina ja rempseänä veikkona. Emme ole koskaan aiemmin soittaneet yhdessä, mutta en epäile ettei homma toimisi.

Kuusi miestä, kaksi bändiä. Melko kompakti paketti.

Porukka on kasassa, joten voimme alkaa varata lauttalippuja.

Terkkarit
Kuva: Mari Korpimäki