Ennen Baltiaan lähtöä pistäydymme keikalla Joensuussa. Molemmat bändini ovat mukana ja vieläpä ykkösmiehityksillään. Toukokuulle sattunut lämpöaalto on nostanut lämpötilat Itä-Suomessa pitkälti yli kahdenkymmenen asteen ja terassit täyttyvät asiakkaista. Keikalle on tulossa paljon vanhoja kavereitani, ja fiilikset ovat katossa.

Keikkapaikkana on torin kupeessa sijaitseva La Barre ja jo sinne saavuttuamme paikalla on paljon tuttuja naamoja. Ihan parasta. Käymme tervehtimässä paikallista Kenttäoikeus-yhtyettä, teemme nopeat soundcheckit ja lähdemme kaupungille syömään.

Syötyämme suuntaamme La Barren kattoterassille, jossa piisaakin kavereita oikein urakalla. Näen tyyppejä, joihin en ole törmännyt yli kymmeneen vuoteen. Eipä voisi parempaa yleisöä toivoa.

Olen liekeissä, kaljakin maistuu hyvältä.

Kenttäoikeuden soitettua settinsä alan valmistautua omiin keikkoihini. Ensiksi olisi tiedossa rumpalinhommia Terveyskeskuksessa.

Soitamme parhaan keikan siltä ajalta, jona minä olen ollut mukana bändissä. Kaikki toimii hemmetin hyvin. Soitamme muutaman kappaleen tulevalta levyltämme ja ne potkivat mainiosti vanhojen hittien seassa. Sama mieltä ovat niin yleisö kuin keikkajärjestäjäkin.

Paikalle saapunut Swein näyttää persettään. Hyvä homma. Jotkut asiat pysyvät vuosikymmenestä toiseen. Menemme fiiliksissä takahuoneeseen, jossa ehdin hengähtää hetkisen verran.

Voittokulku jatkuu hetkeä myöhemmin. Soitamme yhden parhaista Veljekset Perseen keikoista koskaan. Tänään soittohommat kulkevat komeasti. Muutaman kappaleen temmot tuppaavat lähtemään lapasesta, mutta se ei lopulta haittaa kokonaisuutta. Yleisö tykkää tästäkin esityksestä, baaritiskin takana majailevan keikkajärjestäjän hymy loistaa lavalle saakka. Poistumme takahuoneeseen valtavan huutomyrskyn saattelemina.

Sitten räsähtää.

Jonssonilla ovat olleet hermot pinnassa jo pitkin iltaa. Jokin painaa miehen mieltä enkä minäkään ole osannut ottaa kaveria huomioon. Nyt mitta on tullut täyteen. Hän huutaa lopettavansa keikkahommat tähän ja iskee kitaransa palasiksi takahuoneena toimivan keittiön lattiaan.

Kitaran kaula menee poikki kahdesta kohtaa. Les Paulista tulee saunapuita.

Tuijotan vuoronperään Jonssonia ja hänen kitaraansa. En käsitä yhtään, että mitä täällä tapahtuu. Yleisö jatkaa huutamistaan salin puolella. Palaamme lavalle soittamaan encoren ilman Jonssonia. Eipähän tämä yleisön vika ole. Soitamme kolmestaan Eppu Normaalin ”Poliisi pamputtaa” -kappaleen. Saamme apua yleisöstä, kun pari kaveriamme kipuaa lavalle laulamaan taustoja.

Kaiken kaikkiaan hämmentävä keikka. Ja hämmentävyys jatkuu entisestään.

Olemme haukkaamassa happea ulkona, kun joku nainen kompastuu keikkapaikan rappusissa. Portsari syöksyy katsomaan miten naisen kävi ja saa seuraa Ukkos-Jussista, joka on siviiliammatiltaan sairaanhoitaja. Naiselle ei onneksi käy sen pahemmin, mutta Ukkos-Jussin ja portsarin välille syntyy sanaharkkaa. Jopa niin paljon, ettei Ukkos-Jussi pääse enää sisälle ravintolaan.

Homma alkaa mennä naurettavuuksiin. Kaikki soittokamamme ovat vielä lavalla. Lähden sisälle aloittamaan roudaamista ja Roger jää puhumaan järkeä portsarille. Lopulta tuohtunut Ukkos-Jussi pääsee hakemaan tavaroitaan. Kamoja pakatessaan hän avautuu sen verran suuriäänisesti, että portsarikin saapuu paikalle ja suukopu alkaa uudestaan.

Sitten minullakin menee hermo.

Kehotan molempia osapuolia pistämään turpansa kiinni ja keskittymään siihen, että saamme kamat kasaan ja pääsemme täältä pois. Riitapukarit uskovat puhetta, ja saamme roudattua rojut kyytiin. Jonsson ja hänen tyttöystävänsä päättävät nukkua yönsä autossa eivätkä lähde vanhempieni tarjoamaan majapaikkaan.

Paluumatka Tampereelle sujuu kuitenkin sopuisissa merkeissä. Jonsson ilmoittaa pitävänsä päänsä eivätkä edes minun äidiltäni pyytämät sovintokarjalanpiirakat saa häntä muuttamaan mieltään.

Bändi on muutosten edessä. Ja lisää muutoksia on luvassa Latviassa.

Kuvat: Roger Nyman