Rajalla on ruuhkaa. Tallinnassa pidetään viikonloppuna jokin isompi tapahtuma ja latvialaiset ovat matkalla naapurimaahan sankoin joukoin. Jonotamme kiltisti rajalla katsellen pellolle pystytettyjä tuulivoimaloita.

Soitamme Sindiin ja saamme kuulla ilouutisia. Illan keikkajärjestäjä tietää kertoa, että kylillä on nähty pyörimässä pitkin päivää joku suomalainen tyyppi. Tuntomerkit sopivat kadonneeseen sankariimme.

Helpottaa. Fiilikset ovat taas vahvassa nousussa.

Saavumme perille Sindiin kun on alkanut jo hämärtää. Keikkapaikka löytyy helposti pienestä kylästä. Keikkapaikan pihalta löytyy Rebel istumasta jonkun paikallisen hanun seurasta. Ovat kaljahommissa. Kaveri kiteyttää ilonsa pariin sanaan meidät nähdessään:

”Mulkut. Tapan.”

Ajovuoroni on ohi ja auto parkissa. Napsautan olutpullon auki.

Rebel kertoo tarinansa.

Hän oli päättänyt lähteä jatkamaan uniaan metsään ja miettinyt, että menee tarpeeksi kauas, ettei kukaan vain häiritse. Herättyään hän oli lähtenyt etsimään meitä, mutta me olimme kai jo lähteneet kohti Latviaa. Rebel oli saanut päähänsä lähteä liftaamaan peräämme, mutta epäonnekseen hän oli langennut matkalla ojaan. Paikalliset poliisit olivat korjanneet Rebelin mukaansa ja vieneet putkaan. Samassa rytäkässä hän oli hukannut silmälasinsa ja rahansa. Kun Rebel oli aamulla kysellyt tavaroidensa perään, hänelle oli tarjottu toistakin yötä putkassa.

”Juu, ei sitten mitään.”

Poliisit olivat muistaneet vielä sakottaa epäsiveellisestä käyttäytymisestä. Syy jää epäselväksi, mutta reissussa nyt tunnetusti sattuu kaikenlaista. Pääasia, että Rebel on kunnossa.

Keikkapaikka on hieno. Se on joskus 30-luvulla rakennettu tanssisali. Täällä on tanssittu parkettia kuumaksi tuhansia kertoja vuosikymmenien saatossa.

Tänään tanssitaan festivaalilla nimeltään Against Police Terror vol 3. Rebel on nimestä mielissään. Siitä terrorista on hänellä itselläänkin taas tuoreita kokemuksia. Festivaalilla on esiintymässä toistakymmentä bändiä. Bulldoserille ja Basta Bastalle on hommattu oma backstage, jossa voimme myös yöpyä.

Varmasti voimmekin, mutta nukkuminen tulee olemaan mahdotonta. Bileet tulevat kestämään aamukuuteen ja meille varattu huone on heti lavan takana. Ei toivoakaan, että saisi kiinni unenpäästä.

Saamme onneksi neuvoteltua hieman aikaisemman soittoajankohdan meille ilmoitetun aamuneljän sijaan. Soitamme heti puolenyön jälkeen. Paikan päältä löytyy täysi backline, bassorumpukin jää autoon. Onhan tuota taas roudattu päivän mittaan useammankin henkilön toimesta.

Porukkaa on paikalla mukavasti. Eilisaamuna tapaamamme punkkarihörhö tiesi mistä puhui, bileet ovat isot. Punkkaria itseään ei näy paikalla, liekö juuttunut kiinni kaulapannastaan ja jäänyt Pärnuun. Pihamaa ja nurmikot ovat täyttyneet pussikaljoittelijoista, nuorisoa vaeltaa edestakaisin tanssisalin ja pihamaan väliä tasaisena virtana.

Puolenyön jälkeen kapuamme lavalle. Rebelillä on vauhti päällä.

”Mä oon kuullut, että tää keikka on poliiseja vastaan. Mä oon kanssa niitä vastaan!”

Mies mesoaa mikkiin vielä kun seuraava kappale on jo täydessä laukassa. Eipä tuo ole niin tarkkaa. Joku rikkoo lavalle pullon, josta joudumme huomauttamaan. Keikka sujuu mainiosti, porukka on mukavasti mukana. Yleisö joraa lavan edessä kun me panemme parastamme. Hikistä meininkiä. Keikan järjestäjät kertovat meille, että kaikki keikat äänitetään ja julkaistaan myöhemmin kokoelmalevynä.

Tämähän on hienoa!

Bileet jatkuvat koko yön. Rebelin löytymistä sietää juhlia. Tavallaan kiertue on startannut uudestaan. Takahuone on tupaten täynnä porukkaa. Yksi takahuoneeseen sammunut elämää nähnyt hampuusi muistuttaa niin paljon Oasis-veljeksiä, että ristimme tyypin Joel Gallagheriksi. Hauskaa riittää. Käyn välillä katsomassa bändejä, vaikka soitto kuuluu hyvin muutenkin.

Ulkona porukan välinpitämättömyys ihmetyttää. Juotuja lasipulloja heitellään olan yli ja lasinsirua on koko piha täynnä. En oikein tajua koko homman ideaa, mutta kai se on paikallista kapinaa ja anarkiaa.

Ehdimme näkemään myös rippeet tappelusta, kun virolaiset ja venäläiset ottavat yhteen. Venäläiset juoksevat lopulta karkuun. Leppoisaa nuorisomeininkiä. Olihan samankaltaisia tappeluita toki kotipuolessakin aikoinaan, kun naapurikylien nuoriso nahisteli keskenään. Idioottimaista touhua yhtä kaikki.

Herään housut kintussa vessanpöntöltä. Väsy lie yllättänyt kesken toimituksen. Salin puolelta kuuluu ääniä. Vetäisen housut jalkaan ja hoipertelen katsomaan. Kaverit ovat roudanneet jo lähes kaikki kamat kyytiin. Bassorumpua nostetaan juuri autoon. Nappiherätys.

Liettua, täältä tullaan!