Kesällä 2010 soitamme Kassarockissa, joka järjestetään Tikkalan kylän Kassan baarissa. Festivaali on omistettu Sorbukselle, jonka valmistus lopetetaan myöhemmin samana vuonna. Sorbusta on tarjolla keikkapalkkioksikin. Veljekset Perse soittaa festivaalilla perjantaina yhdessä Kivesveto Go-Gon ja Radiopuhelimien kanssa.

Keikka ei lukeudu parhaimpiimme, mutta sujuu kuitenkin tyydyttävästi. On hemmetin kuuma, kylvemme hiessä. Baarin mentyä kiinni festivaalin järjestäjiin kuuluva Hongiston Janne opastaa meidät kotiinsa. Saunomme koko yön.

Aamulla Hurjien Hippien Gonzales tulee hakemaan minua Tikkalasta. Hän on ilmoittanut meidät duona Alanko katutähdeksi -kilpailuun.

Olen osallistunut samaiseen kilpailuun aiemminkin. Taskussa on jopa voitto. Pari vuotta aiemmin teimme KaMu ry:n kanssa re-unionin ja muistelimme vanhoja biisejämme kaljanjuonnin lomassa. Seuraavana päivänä kävimme soittamassa kilpailukeikan Joensuun torilavalla. Järjestäjät tulivat ajamaan meitä pois lavalta kahden kappaleen jälkeen. Esitys kuitenkin riitti voittoon, koska olimme koko sarjan ainut osanottaja.

Tällä kertaa palkinnot jäävät saamatta. Tuomariston mielestä välispiikkimme ovat musiikkiesityksiä tasokkaampia.

Palaan Tikkalan metsiin. Jonsson on onnistunut kadottamaan laukkunsa tavaroineen päivineen Jannen luokse hortoillessaan. Haravoimme metsää kuumeisesti, mutta laukku pysyy kadoksissa. Sen sijaan Kassan baarilta löytyy Kotiteollisuuden Hynysen kamera. Laskemme housumme nilkkoihin ja teemme baarin takapihalla persepyramidin, josta Janne napsii kuvia bändikaverinsa kameralla.

Pila piristää kummasti myös tavaroidensa katoamista harmittelevaa Jonssonia. Laukku löytyy vasta seuraavana keväänä Hongiston liiterin takana olevasta pusikosta.

Kassarockin keikat taltioidaan ja julkaistaan dvd:nä. Kassarock-dvd:n ennakkokatselu järjestetään Kassan baarissa Rokumentti-rockfilmifestivaalin yhteydessä. Siellä esitetään myös Jonssonin kuvaama ja editoima Veljekset Perse -dokumentti Baltiasta. Janne kutsuu minut edustamaan bändiä paikan päälle ja osallistumaan paneelikeskusteluun ”Mitä vittua, miksi punkkareiden pitää aina tehdä tämmöistä paskaa”.

Heti illan alkajaisiksi onnistun turmelemaan puhelimeni. Kävelen vessaan ja kirjoitan samalla tekstaria Teijalle. Lähetän viestin ja isken luurin rintataskuuni rennolla ranneliikkeellä.

Ohihan se tietysti menee. Puhelin solahtaa vessanpönttöön. Kassan baarin henkilökunnan suorittamien kuivaustoimenpiteiden ansiosta puhelin suostuu toimimaan vielä hetken kunnes mykistyy lopullisesti.

Siirryn yöllä Joensuuhun jatkamaan juhlia Popmuusikoiden toimistolle. Herään aamulla Kotiteollisuuden Sinkkosen hotellihuoneen lattialta ja mietin mitä tekisin. Anopin luona saisi sultsinoita, mutta autoni sattuu olemaan Tikkalassa. Kotiteollisuuden kaverit houkuttelevat minut mukaansa rock-keilauksen SM-kisoihin, jotka starttaavat aamukymmeneltä. Keilahallilla minua odottaa lankomieheni Markku, joka iskee nenäni eteen tarjottimellisen kossuvissyä.

Lankomies vetää tällä kertaa anoppia pidemmän korren. Skippaan sultsinat.

Keilakilpailun jälkeen siirrymme torin poikki Teatteriravintolaan. Kulkuamme seurannut kaveri kertoo myöhemmin, että asiallisten ihmisten joukossa kulkiessamme olemme näyttäneet laumalta zombeja.

Viikonloppu jatkuu sumuisissa merkeissä. Lähdemme takaisin Tikkalaan, jossa on luvassa lisää dokumenttielokuvia, paneelikeskusteluja ja yleistä rälläystä. Pakkaudumme Hynysen autoon, joka täytyy ääriään myöten. Tarjoan paikkaa sylissäni viimeisenä kyytiin pyrkivälle kauniille naiselle. Hän kiittää hymyillen ja istuutuu poikittain syliini auton takapenkille.

Auto kiitää kohti Tikkalaa ja minä yritän heittää juttua, vaikka paras keskusteluterävyys on kadonnut jo aikoja sitten. Sylissäni istuvan naisen ääni kuulostaa oudon tutulta. Se särähtää korvaani joka kerta kun nainen saa suunvuoron selitykseltäni. Olen taatusti kuullut tuon äänen jossain aiemminkin.

Hammaslahden kohdalla älyän, että sylissäni istuu Mariska.

Hittolainen! Tässä sitä istutaan Hummerin takapenkillä kaljatölkki kädessä ja idoli sylissä. Isojen poikien touhua!

Tikkalaan päästyämme lahjoitan Mariskalle kopion Veljekset Perseen kiertuedokumentista. Lainaan puhelinta ja soitan rehvastellen Ranelle.

”Etpä muuten ikinä arvaa kuka istui äsken sylissä!”

”No, kuka?”

”Mariska! Se laulaja!”

Tieto ei tee vaikutusta.

”Sehän istui jo koko eilisillan meidän pöydässä. Istuit siinä sinäkin, milloin et haahuillut ympäri baaria. Et tietysti muista taas yhtään mitään.”

Loput paneelikeskustelut perutaan. Niihin osallistuvat ovat niin juovuksissa, että tuskin saisivat sanaa suustaan. Filmit sentään pyörivät juopottelun taustalla ongelmitta. Ohjelmassa on muun muassa Kotiteollisuuden uuden dvd:n ennakkokatselu. Edelliskesäinen pila tekee paluun. Tallenteen kylkiäisenä julkaistaan No Sori!-lehti, jonka sivuilta löytyy tuttu persepyramidi.

Herään keskellä yötä Tohmajärven Veljesmajalta. Olen saapunut sinne Kassan baarissa esiintyneen Kamala-yhtyeen mukana. Bändin basisti Emppu tönii minua hereille.

”Olisko sulla antaa yhtä huopaa tälle?”

”Tälle? Mille?”

Käännän päätäni ja näen kylmissään tärisevän Hynysen. Piruparka ei saa sanaa suustaan, vaan tyytyy ainoastaan kalisuttelemaan hampaitaan. Olen nukahtanut mökin huopavaraston päälle. Nousen ylös ja Emppu kaivaa tärisijälle huovan. Jatkan uniani.

Aamu valkenee ankeana. Päässä humisee. Ihmettelen tuvan pöydän ääressä, miten Kamalan naiset ovat varustautuneet keikkareissulle järkevämmin kuin minä koskaan. Heillä on kahvia ja aamiaistarpeita. Moisesta hämmentyneenä onnistun kaatamaan aamukahvini pöydälle. Dippailen saamaani sämpylää pöydälle levinneeseen lätäkköön ja tuumaan, että olisikohan nämä juhlat jo juhlittu. Tärinä on tarttunut minuunkin eikä se tunnu johtuvan pelkästä lämpötilasta. On parempi karata kotiin Siuroon.

Krapula kestää viisi päivää.