Baltia on nähty

Baarin henkilökunta alkaa tehdä lähtöä. Kello on puoli kahdeksan aamulla. Roger haluaa tarjota minulle kahvit.

”Saanko myös pullaa?”

”Pullakin järjestyy.”

Lähdemme Riian linja-autoasemalle, vaitonainen Tumppi lähtee mukaan. Kumppanusten välit ovat vielä hieman kireät yön jäljiltä. Niitä ei yksillä pullakahveilla paikata.

Minä olen aina ollut helppo.

Linja-autoaseman kahvilassa saan kupillisen kahvia ja luvan valita haluamani pullan tiskiltä. Otan isoimman. Istumme ikkunan kupeessa oleville baarijakkaroille vierekkäin kuin rokkikukot orrelle. Minä otan paikan keskeltä, murjotun ja murjottavan kaksikon välistä. On hiljaista, ei juuri jutella. Minua alkaa hymyilyttää.

”Meinasitteko murjottaa toisillenne koko loppuelämänne?”, en malta olla kysymättä.

Kumpainenkaan ei vastaa, vaan he katselevat tahoillaan seinille.

Eroamme linja-autoaseman ulkopuolella. Rogerin puoliso on tulossa päivälennolla Riikaan. He lomailevat Riiassa muutaman päivän ja auttavat samalla Otran kotiinpaluussa. Ensimmäisenä shoppailukohteena on kuulemma kaupan kemikalio-osasto, josta ostettavalla meikkivoiteella voi peittää pahimmat mustelmat basistin kasvoista.

Ruhjottu Roger suuntaa kohti varaamaansa hotellia. Minä lähden Tumpin kanssa etsimään kahta kiertuekumppaniamme, jotka toivottavasti ovat vielä mukana remmissä.

Paluumatka kohti kotia alkaa. Makaan alkumatkan vanin lattialla keräten voimia. Kuulen, kuinka viestit ja puhelut sinkoilevat Suomen ja Latvian välillä. Sairaalaan jääneelle kitaristille järjestetään hoitoa Suomesta käsin tutun lääkärin avustuksella. Kotijoukot kertovat mielipiteitään keikkamatkastamme.

”Sai olla sitten viimeinen kerta, kun lähdet mukaan noille Sorjosen paskareissuille.”

Parempi olla kommentoimatta mitään. Rock nyt vain on raju harrastus.

Loppumatkasta pystyn jo hoitamaan oman ajovuoroni. Kurvaamme Tallinnan satamaan. Sisäänkirjautumisessa satamavirkailija katselee matkalippujamme.

”Teitä on siis kuusi henkilöä ja auto?”

”Nyt on vain neljä henkilöä.”

”Mutta tässä lipussa lukee, että kuusi.”

”Juu, oli. Tuolla nyt sattui vähän kaikenlaista.”

Laivalla ei onneksi ole tällä kertaa kuvausryhmiä. Nyt ei enää oikein jaksaisi. Minulla on takki tyhjänä. Tumpin takki on hävinnyt. Jurskis uhoaa voivansa lähteä vastaavalle kiertueelle vaikka saman tien.

”Buukkaa mulle vaikka yhden miehen tanssikiertue. Minä oon valmis!”

Salttukaan ei anna vastoinkäymisten lannistaa vaan vetää mukavat kännit. Oma kiintiöni juopottelun suhteen on taas hetkeksi täynnä. Soitan Teijalle ja lupaan tuoda yöllä kotiin tullessani jotain syötävää.

Päätän, että nyt on tämä Baltia nähty.

rokkireissaajat

rokut

salttu

Mainokset