Identiteettivarkaus iskee takaisin

Käyn Jonssonin kanssa soittamassa akustisena duona Kassan baarin hautajaisissa. Meillä on ollut suunnitelmissa perustaa uusi bändi, jonka kappaleiden sanoitukset perustuvat Emmerdale-tv-sarjaan. Kassan baarissa soitamme vielä Veljekset Perseen ohjelmistoa, mutta keikka toimii hyvänä harjoituksena Trio Emmer & Dalelle.

Baarin hautajaisissa on rempseä tunnelma ja juhlat jatkuvat totutusti Hongiston saunalla pitkälle seuraavaan päivään saakka. Joraamme munasillamme saunan terassilla Jarno Sarjasen tahdissa. Paikallinen kylänmies kurvaa paikalle mopedilla ja tarjoaa huikat hihastaan löytyvästä putelista. Maalla on tunnetusti mukavaa.

”Ota sitten varovasti näitä kaljoja. Nää on tuotu Venäjältä ja ovat aika vahvoja”, Janne varoittelee, kun tarjoaa minulle saunajuomaa.

Kaveri tietää mistä puhuu. Herään Jämsässä auton takapenkiltä ilman paitaa.

Luulen, että jupakka identiteettivarkauden osalta on ohi. Saan kuulla, että jutun pääepäiltykin on tavoitettu. Ketku on saanut raastuvassa tuomion rötöksistä, joissa minun osuuteni on vain jäävuoren huippu.

Esiinnyn talvella Kuningaskuluttaja-ohjelman identiteettivarkauksia käsittelevässä jaksossa. Haastattelu kuvataan Pispalan Pulterissa. Ukkos-Jussi on mukana ja näyttelee lavastatetussa tilanteessa pitkäkyntistä, joka pöllii lompakon takkini taskusta.

Haastatteluosuuden purkittamisen jälkeen siirrymme treenikämpälle, jossa kuvataan Veljekset Persettä harjoittelemassa. Roger ja Jonsson eivät ehdi paikalle, joten turvaudumme tuuraajaan. Kaverimme Aku soittaa kanssamme ”Hampuria” televisio-ohjelmaa varten.

Ajattelen, että koko identiteettivarkausjupakka on taputeltu lopullisesti unholaan. Mieli on hyvä ja riemua lisää se, että tupakoimattomuus on saanut kullinikin taas jämäkämmäksi.

Olen tammi.

Obeliski.

Näsinneula.

Kollaan Vasama valmiina vastaanottamaan sankariseppeleen.

Identiteettivarkaus iskee kuitenkin takaisin äkkiväärällä kierteellä. Minulle iskee jumalaton selkäkipu keväällä, melkein vuosi Kuopion-keikkareissun jälkeen. Olen lähdössä Teijan kanssa lomalle Egyptiin ja tiedän, että vaikka lennosta hengissä selviäisinkin, perillä ei odota pelkkää uima-altaalla makoilua. Teija raahaa minut taatusti harhailemaan ties minne aavikoille, hautakammioihin, korallisukelluksille ja kamelikyyteihin. On parempi hoitaa itselleni kunnon mömmöt, joilla turruttaa kivut.

Soitan työterveyteen varatakseni lääkäriajan. Ajanvarauksessa työskentelevä virkailija haluaa tarkistaa, että yhteystietoni ovat ajan tasalla.

”Olikos sinulla tämä kotikunta edelleen Kuopio?”

Kysymys iskee vasten kasvoja kuin märkä rätti. Ei helvetti. Puhelinnumeronikin on vaihdettu yhteystietoihin. Se kuuluu yhdelle minun nimissäni avatuista liittymistä.

Menen vastaanotolle Tampereella ja pyydän virkailijalta, että vaikka kysymys voikin kuulostaa hieman oudolta, niin voisiko hän tarkistaa milloin olen käynyt työterveydessä aiemmin.

”Täällä ois päivämäärä viime lokakuulta”, virkailija katsoo koneelta.

”Joo, se on ihan ok”, vastaan pienen miettimisen jälkeen.

Silloin sain sähkölamauttimesta.

Seuraavaksi vastaanottovirkailija kertoo, että olen käynyt työterveydessä sitä edellisen kerran kesäkuussa.

”Ai, mutta tää onkin Kuopiossa.”

Bingo.

Pyydän kertomaan lisää. Vastaanoton päätteeltä ei löydy kuin tieto, että olen varannut ajan vastaanotolle Kuopion toimipisteeseen. Lääkäri pääsee näkemään enemmän mahdollisista toimenpiteistä. Pyydän tulosteen ajanvaraustiedoista ja menen lääkärin vastaanotolle.

Lääkäri tutkii ensin selän ja sitten Kuopion vaivat. Koneelta ei löydy mitään merkintöjä hoitotoimenpiteistä.

Päättelemme, että ajan varanneella hämäräveikolla on mennyt pupu pöksyyn eikä hän ole koskaan ilmestynyt vastaanotolle. Lääkäri itse on kokenut vastaavan identiteettivarkauden muutamaan vuotta aiemmin. Vertailemme hetken kokemuksiamme, kunnes poistun vastaanotolta sairauslomalapun ja kipulääkereseptin kanssa.

Seuraavan keikkani soitan Kuopiossa, samaisessa baarissa kuin vuotta aiemmin. Hobon toimesta minulla on baarissa piikki auki.

Kuopio on sittenkin hieno kaupunki.

EmmerDale

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/02/identiteettivarkaus-sekoittaa-elaman

Mainokset

Sähkön lamauttava vaikutus

Selvittäessäni identiteettivarkauden jälkipyykkiä ilmenee muitakin huolia. Ei ota eteen. Erektiohäiriö se tästä vielä puuttui. Tutkin nettiä ja siellä tupakointi on mainittu yhdeksi potentiaaliseksi syyksi. Olen viime aikoina polttanut kuin korsteeni. Vikaa on varmasti myös omassa päänupissani. Ensimmäisen kerran jälkeen jännittää, että seisooko se tällä kertaa vai ei. Ja jännittäessä ei seiso varmasti.

Erektiohäiriö antaa kummasti motivaatiota tupakanpolton lopettamiseen. Röökin imeminen loppuu kuin seinään. En tarvitse nikotiinipurukumia enkä muita apukeinoja. Tupakkaa ei tee mieli ollenkaan. Miinuspuolena alkoholinkäyttö lisääntyy samassa suhteessa. Tupakan sijaan tuopin kyytipojaksi alkaa ilmestyä snapseja.

Hermoja lepuuttakseni päätän pistäytyä kavereiden kanssa Riiassa viikonloppureissulla. Meno on kosteaa jo Tampereelta lähdettäessä. Tahti vain kiihtyy, kun olemme kirjautuneet hostelliin ja lähdemme kaupungille. Tankkaan Riga Black Balsamia ja olutta kuin sieni. Tuttuun tyyliini eksyn kavereistani ja seikkailen yksin vanhassa kaupungissa.

Menen Paddy Wheelan’s -nimisen pubin vessaan. Käsiä pestessäni huomaan, että vessaan tulee joku muukin.

Sitten kaikki katoaa, on pelkkää tyhjää.

Herään kadulta nilkka mustana ja turvoksissa, ilman puhelinta ja taskut pengottuina. Minut on ryöstetty. Laahustan kilometrin matkan hostelliin. Nilkkaan koskee jokaisella askeleella. Onneksi passi on sentään tallessa, olen jättänyt sen fiksusti hostelliin.

Seuraavana päivänä käyn kysymässä Paddy Wheelan’sissa, että onko siellä nähty puhelintani. Ei ole. Sen sijaan henkilökunta muistaa minun olleen siinä kunnossa, etteivät jalkani ole kantaneet. Tarjoilijattaret kertovat minun tulleen yläkerrassa olevasta vessasta jalat spagettina. He eivät ole koskaan nähneet vastaavaa. Olen suorastaan valunut alas portaita.

Kumma juttu. Taju ja tolkku minulla ovat hukassa useinkin, mutta jalat yleensä kantavat.

Kotiin palattuani katson kylkeäni ja näen siinä suuren ellipsin muotoisen mustelman, jonka keskellä on kaksi pientä reikää.

Kerron jäljestä Ranelle.

”Saatana, oot saanut sähkölamauttimesta!”, Rane viestii verrattuaan lähettämääni kuvaa netistä löytämiinsä otoksiin.

Samaan johtopäätökseen päätyvät työkaverinikin. Ilmanko veti olon veteläksi.

Itse en uskalla netistä löytyviä kuvia edes vilkaista. Ensi käden kokemus riittää.

Työpaikan naiset patistavat minut työterveyteen tutkituttamaan, etten ole saanut lamauttimesta HIV:tä tai hepatiittia. Ties kuinka monta ihmistä sillä vehkeellä on lamautettu ennen minua.

Lääkäri tutkii jäljet ja toteaa naureskellen, että ne taudit saadaan kyllä ihan eri tavalla. Kyljen reiät ovat vain pintahaavoja, jotka paranevat omia aikojaan. Myös turvonnut ja mustunut nilkka korjaantuu uuden veroiseksi ihan itsestään.

”Parempaa onnea jatkossa”, lääkäri huikkaa hymyillen, kun teen lähtöä.

”Niinpä. Toivotaan näin”, mutisen vastaukseksi.

Yritän hymyilläkin, mutta en saa aikaiseksi kuin onnettoman virnistyksen. Erektiohäiriöstä en ilkeä lääkärille edes mainita.

Sen tiedän, ettei siihen ainakaan sähkö auta.

Vale-Sorjonen rellestää

Kuukausi kohtalokkaan Kuopion keikan jälkeen lähden Teijan kanssa Joensuuhun kummipoikamme rippijuhliin. Samalla teemme neitsytajelun uudella vanillamme. Auto on ostettu jo kevättalvesta, mutta se on viettänyt koko kevään korjaamolla, jossa sen pellit on käyty tarkasti läpi. Lopulta se on saanut uuden punaisen maalin pintaansa. Auto on hieno kuin mikä ja katsastettu edellispäivänä.

Ajamisen juhlaa riittää peräti puoliväliin saakka. Kun olemme lähdössä jatkamaaan matkaamme Paltasen kesäkahviolla pitämämme tauon jälkeen, kuskinpuoleinen alatukivarsi pettää ja rengas taittuu alle.

Hyvin katsastettu. Onneksi tukivarsi petti parkista peruuttaessa eikä tien päällä.

Soitan paikalle hinausauton ja selvitän lähimmän autokorjaamon. Vani nostetaan hinausauton lavalle ja me kapuamme ohjaamoon. Teijalla on jalassaan kipsi paria viikkoa aiemmin saamansa tanssijan murtuman takia. Autan häntä tuuppaamalla takapuolesta. Istahdan vaimoni viereen sylissäni anopille menossa oleva metrinen tomaatintaimi. Taimi on kuulemma niin arvokas, että se on otettava mukaan ohjaamoon. Kolme koiraamme pitävät jumalatonta meteliä lavalle nostetun vanin kyydissä.

Kohtaus on kuin Tankki täyteen -tv-sarjasta.

Auto viedään pieksämäkeläiselle pajalle, jossa automekaanikot lupaavat laittaa sen kuntoon alkuviikon kuluessa. Vanhempani käyvät hakemassa meidät Pieksämäeltä Lehmoon.

Käymme viettämässä rippijuhlat ja saamme kuulla, että auto onkin valmis jo maanantaina. Korjaaja on käynyt hakemassa purkaamolta alatukivarren jo lauantaina töistä päästyään. Käyn ostamassa hänelle kossupullon bonukseksi hyvin tehdystä työstä. Lähdemme vanhempieni kyydillä kohti Pieksämäkeä.

Kolman risteyksessä olevalla levähdyspaikalla vaimo saa puhelun Kuopion maistraatista.

”Soitan tästä miehenne tekemästä väliaikaisesta osoitteenmuutoksesta Kuopioon. Tässä on vähän epäselvyyttä.”

Eikä ole ihan vähääkään.

”Nyt teillä taitaa olla väärä numero”, Teija ihmettelee.

Linjan toisessa päässä nainen kertoo nimeni ja henkilötunnukseni.

”Ootas, tuossa tuo on vieressä. Annan puhelimen sille itselleen”, Teija sanoo ja kertoo minulle puhelinta antaessaan mistä puhelu tulee.

Kuullessani, että kyse on Kuopion maistraatista, minulla välähtää välittömästi. Joku on alkanut käyttää minun ajokorttiani, joka varastettiin Kuopiossa lompakon mukana.

Maistraatista kerrotaan, että nimissäni on tehty väliaikainen osoitteenmuutos, jossa nimi ja henkilötunnus täsmäävät, mutta muut tiedot ovat täyttä puppua. Kerron soittajalle Kuopion tapahtumista ja hän mitätöi osoitteenmuutoksen. Otan tiedot ylös ja soitan Kuopion poliisiasemalle, jossa aiemmin tekemääni rikosilmoitusta päivitetään uusimmalla käänteellä.

En kuule asiasta mitään kuukauteen. Ilosaarirockissa käydessäni yövyn vanhempieni luona. Äiti on juuri tunkemassa alkometriä suuhuni, kun saan puhelun Kuopion poliisista. Juttua tutkiva poliisimies tietää kertoa, että henkilöllisyyttäni on käytetty taas.

Nimissäni on avattu puhelinliittymä, joka on annettu yhteystiedoksi autovuokrauksen yhteydessä. Vuokraajaksi on ilmoitettu joku toinen identiteettivarkauden uhri. Vuokrattua autoa on käytetty rötöstelyyn ympäri Kuopiota. Rikoksia selvitettäessä niiden taustalta on paljastunut poliisin vanhoja tuttuja.

Ihme porukoissa nuo poliisitkin liikkuvat.

Homma alkaa pikkuhiljaa selvitä, vaikka tekijöitä ei ole vielä tavoitettu. Tapausta selvittävä rikostutkija kertoo olevansa yhteydessä myöhemmin ja varoittelee, että kotiini saattaa tulla jatkossa epäselviä puhelinlaskuja.

Näin käykin. Tekijät ovat avanneet useampia puhelinliittymiä, joita käyttäen he ovat tilanneet televisioita ja tietokoneita. Kotiini saapuu laskuja useamman tuhannen edestä. Osa laskuista menee osoitteeseen, joka on ilmoitettu minun nimissäni tehdyssä osoitteenmuutoksessa. Poliisi sulkee liittymiä sitä mukaa kun niitä putkahtelee esiin.

Pari viikkoa myöhemmin menen Kuopioon rockfestivaaleille. Käyn samalla antamassa lausunnon Kuopion poliisiasemalla.

Laitoksella saan kuulla, että toinen epäillyistä on otettu kiinni. Ketkun kotoa on löytynyt ajokorttini ja osoitteenmuutoskaavakkeen ilmoittajalle jäävä osa. Jutun pääepäiltykin on tiedossa, mutta edelleen vapaalla jalalla.

Rikostutkija antaa minulle ajokorttini takaisin varovaisuuteen kehottavien hyvärokintoivotusten säestämänä.

vanipajalla