Vaateostosten jälkeen lähden etsimään ruokapaikkaa. Löydän maukkaita tofuburgereita myyvän grillikioskin ja baarin, jossa saa hyvää olutta. Kävipä tuuri. Elämä voittaa ja olen valmis suuntaamaan kohti Wunstorfia, jossa olisi luvassa seuraava ulkoilmakeikka. Tällä kertaa puutarhajuhlissa.

Puutarhajuhlat pidetään kiertueen toisen saksalaisjärjestäjän kotona. Mies asuu matalien kerrostalojen ympäröimässä omakotitalossa. Suojaisalle pihamaalle on tehty lavantapainen puutarhakatoksesta ja vanerilevyistä. Paikalle ovat saapuneet kylän kaikki punkkarit. Osa heistä asuu ympäröivissä kerrostaloissa.

Juhliin saapuu myös tuttu vahvistus Brasiliasta. Ilmakin lämpenee ja aurinko pilkistelee pilvien lomasta. Mahtavaa!

Yllätykseksemme meitä pyydetään soittamaan kaksi settiä per bändi. Kestolla ei ole väliä, setit saavat olla vaikka sitten normaalia lyhyempiä. Kiertueen pääjärjestäjä on juuri päässyt töistä Kielissä ja lähtenyt ajamaan kohti Wunstorfia. Matkaa on reilut parisataa kilometriä. Järjestäjä toivoo, että ehtisi katsomaan molempien yhtyeiden jälkimmäiset setit.

Ei mitään ongelmaa, näin tehdään. Mietimme biisilistat uusiksi ja täräytämme ensimmäiset setit alkuillasta. Lämmittelemme itseämme mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa.

Toisen setin alkaessa pihaan kurvaa Audi, josta hyppää tuttu mies. Keikkajärjestäjä pogoaa hiki päässä molempien bändien setit, hyppää autoonsa ja lähtee ajamaan takaisin kotiinsa saman tien. Aamulla on kuulemma aikainen herätys töihin.

Hulluja nuo saksalaiset.

Keikkajärjestäjän ajoitus on hyvä. Settimme on tähän mennessä koko kiertueen paras. Alkaa kulkea. Ja yleisökin tykkää. Homma on lähtenyt vahvaan nousuun alkutakeltelujen jälkeen.

Juhlat jatkuvat taas pitkälle yöhön. Jossain vaiheessa kyselen yöpymispaikkaa ja minulle kerrotaan, että minut majoittaa joku nuori kaveri, joka asuu samassa pihapiirissä. Etsin tyypin käsiini ja hän lähtee opastamaan minut majapaikkaan. Kapuamme viereisen kerrostalon toiseen kerrokseen.

Perillä odottaa puurunkoinen sänky. Ilman patjaa. Patja on kuulemma tarjottu muualle.

Vittu tätä touhua.

Laudoitus ei näytä erityisen houkuttelevalta, mutta näillä mennään. Oikaisen pitkäkseni ja kuulen ennen nukahtamista, kun ovi kolahtaa isännän poistuessa jatkamaan juhlimista.

Aamuyöstä herään savunhajuun. Lähden tutkimaan paikkoja ja löydän keittiöstä savuavan uunin. Sen sisällä on ollut käryämässä jotain jo kotvasen aikaa. Oletettavasti se on pakastepitsa. Varmuudella ei voi enää sanoa. Sammutan uunin ja nostan hiiltyneen lätyn uunin päälle.

Käytössä on ollut arvatenkin sama keittokirja kuin Kuselalla. Läpyskä on lähes yhtä kypsä kuin Kuselan pinaattiletut aikoinaan.

Well done.

Isäntä nukkuu patjallisessa sängyssään makeasti. En raaski herättää häntä syömään vaikka se avaisi mahdollisuuden pölliä tyypiltä patja. Päätän jatkaa unia lattialla, laudoituksen jälkeen se tuntuu pehmeämmältä.

Aamulla herään selkä kylmänä ja nenä vuotaen. Olen nukkunut selkä seinää vasten ja juuri ostettu huppari kainaloihin saakka rullautuneena. Seinän vierustaa pitkin menee kylmävesiputki, joka on hohkanut vasten paljasta selkääni.

Viluttaa ja vituttaa.

Näissä saksalaisten nukkumishommissa on vielä totuttelemista. Jätän isäntäni jatkamaan uniaan ja siirryn keikkajärjestäjän talolle, jossa muut ovat heräilemässä.

Pistäydyn suihkussa ja pesen hampaani ennen kuin lyöttäydyn muiden mukaan kauppareissulle. Ostosten jälkeen palaamme talolle, jossa keikkajärjestäjä tarjoaa pitsaa pakastimestaan. Pakastepitsa näyttää olevan hittiruoka Wunstorfissa. Kuuntelemme olohuoneessa punklevyjä ja katselemme pornoa videolta.

Kummassakaan ei ole kehumista. Pakkaamme kamat autoon ja lähdemme ajamaan kohti Lyypekkiä.