Bulldoser

Olen hukassa rokkihommieni kanssa. Käyn Tampereen Yo-talolla katsastamassa bändin, joka etsii uutta rumpalia. Yhtyeen katurock ei kuitenkaan jaksa oikein innostaa. Jätän pestin väliin.

Kesällä 2001 ystäväni tulevat katsomaan jalkapallo-ottelua Tampereelle. Mukana ovat Rane, Swein ja kanssani Ultimatumia perustamassa ollut Jarzo. Ottelun jälkeen menemme baariin, jonne saapuu myös Sweinin tamperelainen velipuolenpoika Rebel. Rebelillä on rahat vähissä, mutta Jarzo sanoo tarjoavansa hänelle kaljan.

”Käy itelles mitä haluat”, Jarzo sanoo kun ojentaa Rebelille viidenkymmenen markan setelin.

”Mitä? Onko tää kokonaan mulle?”, Rebel haukkoo henkeään ja lähes suutelee seteliä juostessaan pitkin harppauksin kohti baaritiskiä.

Swein kertoo, että hänen sukulaismiehensä on basisti.

Rebel soittaa bassoa Bulldoserissa. Bändi on julkaissut vastikään levyn ja tarvitsisi nyt uutta rumpalia. Kesän aikana tapaan Rebelin pari kertaa Tampereen baareissa. Bulldoserin levy ei täysin vakuuta, mutta lupaan tulla kokeilemaan miltä bändissä soittaminen tuntuisi.

Sitä ennen minulla on kuitenkin kesäloma, jonka vietän pääosin Joensuussa. Pistäydyn loman lopuksi myös Roomassa Teijan kanssa. Siellä saan itselleni mahataudin. Loppuloma menee juostessa Fontana di Treviltä tai Espanjalaisilta portailta lähimpään vessaan.

Olen sopinut Bulldoserin kanssa, että menen kokeilemaan bändin treeneihin heti reissusta kotiuduttuani. Bändillä on sovittuna pari keikkaakin vielä loppukesäksi. Suunnitelmat kuitenkin hieman muuttuvat, koska Roomassa saatu mahatauti ei hellitä kotiin palattuakaan. Istun pöntöllä viikon. Bulldoser kiinnittää väliaikaisen rumpalin tuuraajaksi keikoille.

Lopulta olen taas täydessä iskussa. Käyn ostamassa itselleni rumpukapulat ja ilmestyn nekalalaisessa väestönsuojassa sijaitsevalle imelän savuiselle treenikämpälle valmiina lyömään rytmiä tulisesti.

Treenikämpällä saan heti alkajaisiksi kuulla, että rumpalinpaikka on jo täytetty.

Väliaikaiseksi tuuraajaksi keikoille on otettu bändiläisten vanha kaveri Reiska, jonka kanssa hommat ovat sujuneet niin hyvin, että hänet on nyt kiinnitetty bändiin pysyvästi.

Tämäpä oli sitten turha reissu. Suotta ostin rumpukapulatkin.

”Etkös sinä osaa soittaa kitaraakin?”, Rebel huomauttaa kun mietin jo lähtöä.

Yhtyeen kitaristi The L on lähtökuopissa ja uudelle kitaristille olisi tarvista. Kämpän nurkasta löytyy kälyinen Les Paul -kopio, jolla voin kokeilla soittamista bändin kanssa.

Räimimme muutaman kappaleen ja homma toimii. Liityn Bulldoseriin kitaristiksi.

The L unohtaa lähtöaikeensa ja jatkaa yhtyeessä. Liittymiseni bändiin antaa uutta virtaa hänellekin. Meillä kahdella on täysin erilaiset tyylit soittaa kitaraa, mutta ne tukevat toisiaan hienosti. Bändi soittaa rouheasti ja röyhkeästi niin kuin rokkia pitää soittaa. Keulakuvana toimii rastatukkainen Kata, jolla riittää energiaa ja asennetta. Muutkaan tyypit eivät ole hissukoita.

Ilmassa on vaaran tuntua.

Mainokset