Suunnitelmat nukkumisemme suhteen ovat muuttuneet. Meidän piti yöpyä keikkapaikalla, mutta nyt paikalliset haluavatkin järjestää keikan kunniaksi bileet, jotka tulevat kestämään läpi yön. Väki kaivaa jo kiljupönttöjä esille.

Ilmoitan, että kuskimme pitäisi saada nukkua. Huomenna on pitkä ajomatka eikä hän ole saanut nukutuksi edellisyönäkään kuin pari hassua tuntia. Paikalliset pitävät palaveria ja kertovat, että kuskimme voi mennä keikkapaikan miksaajan luokse nukkumaan.

Rane sanoo nukkuvansa autossa. Miksaajan mukaan lähteminen ei kiinnosta. Päätämme antaa Ranelle unirauhan, jahka olemme saaneet roudattua kamamme autoon. Samalla nappaamme autosta pari levyä kuunneltavaksi bileisiin, koska paikallisten soittama musiikki ei oikein vakuuta. Levyiksi valikoituvat AC/DC:n Let There Be Rock ja Kumikamelin Simsalabim.

Roger ottaa levyt mukaansa ja menee sisälle. Minä jään vielä ulos tupakoimaan ja kieltäytymään paikallisten tarjoamista kiihotussuihkeista. Pojat ovat kuulemma käyneet pornokaupassa varustautumassa illan keikkaan. Kuulostaa epäilyttävältä. Jätän suhauttelut väliin.

Sisällä on hurja meininki. Roger on iskenyt Kumikamelin levyn soittimeen ja paikallisilla on lähtenyt mopo täysin lapasesta. He törmäilevät ”Papukaija”-kappaleen tahdissa päin seiniä ja toisiaan. Liettualaiset selvästikin oppivat suomea nopeasti. Viisi vuotta aiemmin autotallillinen jonavalaisteinejä huusi komeasti ”runkatkaa”, kun he toivottivat kehotuksestani Basta Bastaa lavalle. Juuri lopettamallamme keikalla vilnalaiset möykkäsivät ”persettä” sydämensä kyllyydestä. Nyt he jatkavat laulamalla Kumikamelin mukana.

”Kusipää! Kusipää!”

Ihmettelemme, miksi Laurucia kavereineen roudaa patjoja ulko-oven eteen. Meille kerrotaan, että patjat vaimentavat meteliä ja estävät poliisia pääsemästä sisälle. Metelin ymmärrän. Poliiseja ne tuskin pidättelevät. Ennemminkin meitä, jos vaikka haluaisimme paikasta ulos.

Eipä silti, ulko-oven lukkokin on mennyt epäkuntoon. En saa avattua sitä vaikka miten yritän. Ei täältä pääsisi ulos muutenkaan. Parempi olla sytyttämättä tulipaloa.

Laurucia tulee juttelemaan minun ja Rogerin kanssa. Käy ilmi, että hän ei ole fiiliksissään ollut muistanut periä keneltäkään sisäänpääsymaksua. Hajamielinen keikkajärjestäjä lupautuu maksamaan meille 50 euroa omistaan.

Tuumaan Rogerin kanssa, että 50 euroa ei tässä konkurssissa paljoa tunnu, mutta opiskelijatytölle se on iso raha. Emme ota keikkapalkkiota vastaan vaan sovimme, että seuraavalla kerralla otamme tuplaliksan. Silloin olisi parempi laittaa lipputiski pystyyn. Tulemme pelaamaan silloin jo kolminumeroisilla keikkapalkkioilla. Eli satasella.

Paikan seiniä koristavat suuret hienot mollamaijat. Jossain vaiheessa huomaan Rogerin tanssivan sellaisen kanssa. Hetkeä myöhemmin mollamaija on minun sylissäni, kun juon pöydässä yksinäni olutta. Eroamme, jolloin mollamaija päätyy Jurskiksen syliin. Lopulta Ukkos-Jussi korjaa potin. Rumpali nukkuu lavalla mollamaijan kainalossa.

Vosu on kiertänyt koko bändin.

Parin tunnin juhlimisen jälkeen minun on päästävä ulos paikasta. Täytyy käydä tarkistamassa, että Rane on kunnossa. Seksisuihketta tarjonneet kaverit ovat varoitelleet, että ulkona on liian vaarallista nukkua. Saan taisteltua itselleni tien patjojen läpi ja pitkällisen taistelun jälkeen ulko-oven lukkokin avautuu.

Rane nukkuu autossa, kaikki on hyvin.

Palaan huojentuneena sisälle. Istun juttelemaan Laurucian kanssa. Hän on kiinnostunut verillä olevista polvistani. Kerron seikkailustani Riian yössä. Laurucia vilkuilee olkani yli. Kun kerron lopuksi siitä, miten juoksin polveni ruvelle paetessani minua lähennellyttä miestä, Laurucia katsoo minua huolestuneena.

Vilkaisen olkani yli ja seksisuihkekaksikon suutelevan toisiaan intohimoisesti. Kiirehdin selittämään Laurucialle, että en minä mikään homokammoinen ole. Ei ollenkaan. Kukin tyylillään. Minulle Riian yö vain oli liian kuuma.

Jatkamme seurustelua ja musiikin kuuntelua. Juomme olutta, kiljua ja viinaa, joka on merkiltään ”999”. Pullon suulta juodessa etiketti kääntyy nurinpäin, jolloin suoraan silmien edessä lukee isolla ”666”. Paholaisen hommia. Kiskomme viinaa jo samalla tahdilla kuin kaljaa. Ei mitään järkeä. Turnauskestävyys on taas huipussaan.

Piipahdan ulkona ja löydän tutun seksikaksikon ulko-oven edestä. Pojat nukkuvat kadulla lusikka-asennossa. Ilmeisesti ulkona nukkumisen vaarat ovat päässeet heiltä itseltään unohtumaan yön kiihkeinä tunteina. Herättelen kaverit ja kehotan palaamaan sisälle.

Rane herää ja toteaa, että voisimme lähteä ajelemaan kohti kohti Tallinnaa. Laurucia antaa Rogerille keikkapalkkioksi jo kertaalleen bändin läpi käyneen mollamaijan. Hän levittää nuken jalkoja ja näyttää, että siellä haarovälissä on sopivasti reikäkin.

”Siinä teille on tekemistä kotimatkalle”, Laurucia nauraa.

Roger on liekeissä. Hän pitää parinkymmenen minuutin monologin kiertueesta maaten selällään vanin lattialla. Juttua tulee niin, että naurattaa. Saan kehuja kiertueen logistiikasta.

”Seuraavaksi voitaisiin tehdä vastaavanlainen reissu Suomessa. Voisit Sorjonen vaikka buukata keikan Joensuuhun ekaksi päiväksi, ajettais siitä Ouluun ja sieltä mentäis soittamaan Kotkaan. Ja sitten seuraavaksi päiväksi voisit buukata keikan Kajaaniin! Mitäs tässä kun on reissuun lähdetty, niin se nyt on tämmöistä kiertämistä!”