Näen keikkapaikan ensimmäistä kertaa sisältäkin. Se on pienehkö nuorisoklubi, jossa on ihan oikea soittopaikka äänentoistoineen ja valoineen. Tämähän vaikuttaa lupaavalta.

Teemme soundcheckin paikan oman äänimiehen kanssa. Hän on vanhempi herrasmies, joka osaa asiansa. Ainakin lavasoundi on hyvä. Täällä kelpaa soittaa. Keikan järkkäämisessä avustanut nuori kaveri on yleisönä souncheckin ajan. Hän kertoo olevansa lähdössä matkoille aikaisin aamulla eikä siksi pääse varsinaiselle keikalle, mutta haluaa kuulla meidän soittavan livenä edes soundcheckissä. Soitamme muutaman kappaleen äänimiehen väännellessä soundeja kohdilleen. Yleisön edustaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Hän toivottaa bändimme tervetulleeksi ensi kerralla omalle klubilleen, joka on avoinna vain viikonloppuisin.

Soundcheckin jälkeen paikalliset kutsuvat meidät aterioimaan keikkapaikan takapihalle. Siellä on grilli kuumana ja kaljat kylminä. Paikalliset ovat mukavaa porukkaa ja me viihdymme. Käymme läpi edellispäiväistä seikkailua Puolan halki. Bändin pojat ovat sitä mieltä, että seuraavalle reissulle minun täytyisi hommata ihan kunnon keikkabussi vanin sijasta. Se olisi paljon tilavampi ja mukavampi matkustaa. Lauttaliput tulisivat kyllä vähän kalliimmiksi, mutta olisi se ehdottomasti sen arvoista.

Saatana.

Me saamme tästä keikasta 50 euroa.

Sen lisäksi keikkapromoottorille piti tuoda välityspalkkioksi pari pulloa vodkaa, jotka tosin katosivat matkalla parempiin suihin. Toistaiseksi valopäät saavat tyytyä vaimon vanin kyytiin. Katsellaan sitä luksusbussia sitten kun keikkapalkkiot ovat edes kolminumeroisia.

Keikalla ei ole yleisöä tungokseksi asti. Salin puolelle keikkaa on saapunut katsomaan vajaat kymmenen ihmistä, loput käyvät kurkkimassa varovasti ovelta. Keikan puolivälissä keikka saa piristystä parista paikallisesta hönöveikosta, jotka vaappuvat paikalle ja intoutuvat tanssimaan. Hyppään alas lavalta ja liityn heidän seuraansa.

Meininki paranee laakista. Hönöveikkoihin voi aina luottaa. Soundit ovat hyvät ja valot näyttävät komeilta. Hiki kimaltelee lavan valoissa hienon näköisesti. Bändillä on tekemisen meininki. Saksa on lopultakin korkattu. Keikka on hyvä, mutta tiedän, että pystymme parempaankin.

Keikan jälkeen hölmöilemme hetken keikkapaikan baarissa. On tylsää. Paikallisia kiinnostaa kickerin pelaaminen enemmän kuin meidän seuramme. Pari kaveria käy sentään kehumassa keikkaa vuolaasti.

Lämmittää.

Lähdemme jatkamaan iltaa motellille. Lähtiessä ihmiset tulevat kyselemään, että miksi lähdemme jo nyt. Iltahan on vasta nuori. Niinpä. Pitkästyisimme varmasti kuoliaiksi, jos tämä ilta tästä enää yhtään pitenisi.

Motellia pitää noin viisikymppinen pariskunta. Komeita ihmisiä. Naisella on suuret rinnat, joita hän kantaa ylväästi. Hänen katseessaan ei ole pilkettä. Siinä on pelkkää pornoa, joka saa pallit pusertumaan rusinoiksi. Naisen mies on lihaksikas ja karvainen karju. Olemme täysin varmoja, että he ovat viettäneet 80- ja 90-luvut panemalla pornofilmeissä. Heidän makuuhuoneensa, jonka ikkuna punaisine verhoineen avautuu huoneitamme kohti, on varmasti syntinen panoluola.

Katselemme kaihoisasti hiljalleen heiluvia ikkunaverhoja. Mielikuvitus laukkaa villisti.

Vittu, että siellä pannaan. Verhot lepattavat ilmavirrasta kun mäntä pumppaa sylinterissä. Uima-altaasta kuuluva solina peittää taakseen pariskunnan mylvimisen ja kiimaiset karjahtelut.

Meitä ei käydä hakemassa mukaan vaikka tyrkyllä sopivasti olemmekin. Ketään ei kaapata mukaan pariskunnan villeihin leikkeihin, joissa olisi taatusti tosi kyseessä ja sydänkohtaus lähellä. Päinvastoin. Rouva on tiukka täti pitämään järjestystä. Hän ei vaivaudu sanomaan meille mitään itse, vaan välittää terveiset miehensä kautta. Emäntämme tyytyy vain mulkoilemaan meitä julkealla pornokatseellaan, jos hänellä on jotain huomauttamista, ja antaa sitten ukon kuulla kunniansa. Hänen miehensä välittää viestit hienotunteisesti.

”Voisitteko pojat olla hiljempaa? Voisitteko ottaa nuo pyyhkeet pois ovien päältä kuivumasta? Voisitteko siirtyä vaikka tuonne takapihalle?”

Meillä on mukavaa. Tykkäämme olostamme. Istumme takapihan patiolla aamuyöhön asti juomassa ja juttelemassa. Juttujen taso hipoo taivaita.

”Meillä on hyvä bändi. Meillä on hyviä biisejä ja hyviä trippejä. Eiku treffejä.”

”Tarkoitatko riffejä?”

”Just niitä!”