Veljekset Perseen meno on muuttunut tahmeaksi. Minulta ei tule enää uusia kappaleita samalla tahdilla kuten aikaisemmin. Ketään ei tunnu muutenkaan kiinnostavan uusien biisien tekeminen. Meistä on tullut oma coverbändimme. Kokoonnumme treenikämpille ennen keikkaa soittamaan saman vanhan setin kertaalleen läpi.

”Joo, hyvin menee. Eiköhän se ollut tässä.”

Jonssonilla on aina kiire eikä muitakaan tunnu kiinnostavan hirveästi. Yritämme jotain, mutta monesti tekeleeni tyrmätään jo heti kättelyssä. Ehkä ne ovatkin paskoja, mutta kyllä niistä aiemmin on saatu edes jotain irti.

Roger soittaa minulle kevättalvesta ja houkuttelee rumpaliksi Terveyskeskukseen. Olemme soittaneet useampiakin keikkoja kimpassa ja tulemme soittamaan varmasti jatkossakin. Liittymiseni bändiin kuulostaa logistisesti järkevältä, soittaisimmehan kumpainenkin Rogerin kanssa sekä Veljekset Perseessä että Terveyskeskuksessa. Keikkoja voisi myydä näppäränä pakettiratkaisuna.

Itsekin kaipaan piristystä ja vaihtelua. Useammassa bändissä soittaminen saman illan aikana ei tuota ongelmia, tulihan sitä harrastettua parikymmentä vuotta aiemminkin. Muutamaa päivää myöhemmin saan puhelun bändin pomolta Tumpilta.

”Tervetuloa Terkkareihin! Eka keikka ois parin viikon päästä.”

Soitan ensimmäiset treenini Terveyskeskuksen kanssa lauantaina iltapäivästä Vihdin Otalammella ja ensimmäisen keikkani samana iltana Hyvinkäällä. Treenimäärään nähden soitto sujuu ihan hyvin. Kompit kestävät kasassa paremmin kuin osasin odottaa. Rumpujen takominen on mukavaa puuhaa.

Seuraavissa treeneissä teemme levyllisen uusia kappaleita. Hommassa on tekemisen meininki.

Noin kuukautta myöhemmin juhlimme Nummelassa Tumpin viisikymppisiä ja samalla Terveyskeskuksen kolmikymppisiä. Veljekset Perse soittaa juhlissa erikoiskokoonpanolla, koska sekä Ukkos-Jussi että Jonsson ovat estyneitä. Jurskis tulee tuuraamaan Ukkos-Jussia ja Jonssonia tuuraa Terveyskeskuksen kitaristi Tommi. Tekijämiehet hanskaavat tilanteen mallikkaasti lähes treenaamatta.

Muuten esitykset eivät päätä huimaa, pitkälti omasta syystäni. Kaljanjuonti ja saunominen vievät taas suorituksestani parhaan terän. Rumpalointini kuulostaa Rogerin korvaan siltä kuin peltitynnyri olisi pistetty tulemaan mäkeä alas, kitaransoitto lienee sentään sujunut enempi sinne päin. Kukaan ei ainakaan muuta väitä.

Synttärikeikat nyt tuppaavat olemaan vähän tällaisia.

Uudet kuviot antavat minulle lisää virtaa ja se saa minut suuntaamaan katseeni Suomenlahden eteläpuolelle. Edellisestä rokkireissusta Baltiaan on kulunut luvattoman paljon aikaa. Onnistuneella turneella saisi pyyhittyä mielen sopukoista sähkölamauttimen jättämät arvet. Alan buukata kolmen keikan viikonloppukiertuetta, jolle osallistuisivat molemmat bändini.

Lyhyen sähköpostirumban jälkeen keikkapaikoiksi varmistuvat vanhat tutut rokkimestat Liepajassa ja Riiassa sekä minullekin uusi klubi Jelgavassa.

Itse olen innoissani, mutta kaikki bändikaverini eivät ole ideasta yhtä otettuja.

Ukkos-Jussi ilmoittaa, että ei pääsekään mukaan työesteidensä takia ja Jonsson ei pääse muuten vaan. Tommi ei näe pointtia koko hommassa.

Lähdemme reissuun tuuraajien voimin. Jurskis lähtee tuuraamaan Ukkos-Jussia, Jonssonin tilalle emme ota ketään. Soitamme triona. Terveyskeskukseen liittyy yhtyeessä jo vuosia soittanut, mutta sittemmin aktiivikokoonpanosta jättäytynyt kitaristi Otra. Otralla on kulttimaine kovana kitaristina ja rempseänä veikkona. Emme ole koskaan aiemmin soittaneet yhdessä, mutta en epäile ettei homma toimisi.

Kuusi miestä, kaksi bändiä. Melko kompakti paketti.

Porukka on kasassa, joten voimme alkaa varata lauttalippuja.

Kuva: Mari Korpimäki