Keikkapaikan mentyä kiinni roudaamme soittokamat autoon ja hyvästelemme henkilökunnan. Lähdemme paahtamaan kohti lentokenttää. Ukkos-Jussi ja Wilson ovat varanneet itselleen lennot Berliinistä Helsinkiin. Jätämme heidät odottamaan lentoaan ja jatkamme kohti Tanskaan menevää lauttaa. Satamassa teemme visiitin rajavyöhykkeellä sijaitsevaan suureen tax-free-myymälään. Varastomaisesta liikkeestä tullaan selvästi hakemaan isoja lasteja. Minun rahani riittävät enää pariin puteliin, joista toisen ostan viemisiksi vaimolle.

Ostan Teijalle myös karkkia. Tarkistan tällä kertaa huolellisesti, että ne todella ovat makeisia eivätkä paahdettuja siemeniä.

Tuliaisostosten jälkeen jatkamme lautalle lippuautomaatin kautta. Roger on porukan ainoa rahamies ja vinguttaa luottokortillaan meille lauttaliput. Lautalla laskeskelen aikaa, vauhtia ja etäisyyksiä. Älyän, ettemme ennätä millään Tukholmasta lähtevään lauttaan, jos jatkamme tällä vauhdilla. Jonsson ilmoittaa olevansa valmis ajamaan osan matkaa, että Rane saa levätä. Ehdimme lauttaan, jos kiidämme tulevana yönä pikavauhtia halki Tanskan ja Ruotsin.

Juuri ennen lautan rantautumista Tanskaan kaikkien puhelimet piipaavat.

”Missä haahuatte?”, kyselee Ukkos-Jussi tekstiviesteillä ja saa vastaukseksi jokaiselta eri maan.

”Jossain Saksassa.”

”Tullaan vissiin Tanskaan.”

”Ruotsinlautalla.”

Hyvin menee.

Ruotsiin saavuttuamme Rane siirtyy apukuskin paikalle nukkumaan ja Jonsson istuu ratin taakse. Lupaan Rogerin kanssa pitää seuraa uudelle kuskillemme. Huolehdimme, että kaveri kestää hereillä. Kuningasajatuksena on, että lauomme huonoja juttuja koko matkan Tukholmaan saakka samalla kun ryyppäämme tuliaisviinoja.

Sammumme puoli tuntia myöhemmin.

Herään Tukholmassa. Jonsson on painanut kaasua pohjaan koko yön kahvin voimalla. Rane on saanut nukuttua ja palannut puikkoihin pirteänä. Toimivan tiimityön ansiosta ehdimme lauttaan hienosti. Hyvä meidän joukkue!

Lautalla huomaan, että pankkikorttini toimii taas ja voin ostaa oikeata ruokaa ensimmäistä kertaa pariin päivään. Aterian jälkeen soitan tutulle mekaanikolle. Vanin syyläri täytyisi tutkia, laturin hihna on alkanut luistamaan ja jarruissakin on jotain outoa. Sovimme, että ajan auton korjaamolle heti kun palaan Siuroon.

Soitan myös Teijalle, jolle olen kertonut autossa olevista ongelmista.

”Älä huolehdi, rakas. Homma on hallussa, aika korjaamolle varattu ja kohta ollaan kotona!”

Vaimo on helpottunut, edes yksi huoli vähemmän. Lepertelemme hetken puhelimessa ennen kuin palaan kavereiden luokse hyttiin.

”Joskus kannattaa olla skarppina!”, myhäilen kavereille.

”Jaahas. Eiköhän lähdetä pilaamaan Sorjosen kotiinpaluu”, Roger huikkaa hytin alapetiltä.

Hän heiluttaa lonkkupatteria silmieni edessä ja lähtee kannelle. Seuraan häntä kuin saksalaiskakara Hamelnin pillipiiparia.

Saavumme Turkuun. Auto haisee todella karulta. Viinan, hien ja pakokaasun yhdistetty lemu on tyrmäävä. Ostan elämäni ensimmäisen Wunderbaumin. Pakkauksessa luvataan, että sen pitäisi tuoksua metsältä.

Se tuoksuu paskalta.

Kotiin päästyäni Teija pistää minut siivoamaan auton sisätilat. Vania tuuletetaan vuorokauden ajan ovet avoinna, mutta se ei juurikaan auta. Etenkin pakokaasun haju tuntuu jääneen verhoiluihin pysyvästi.

Käyn näyttämässä vania korjaamolla. Syyläri on haljennut ja neljästä jarrusta toimii vain yksi. Oikea etujarru on kunnossa, vasemman etujarrun sylinteri on jumissa ja takajarruille ei mene edes jarrunestettä. Rane ja Jonsson kertovat ihmetelleensä, että kovin tuntui tehottomalta ja tuppasi puoltamaan oikealle jarruttaessa. Onneksi ei tarvinnut tehdä äkkijarrutuksia.

Maanantaina menen töihin. Olo on taas kuin jyrän alle jäänyt. Luen sähköpostit. Niiden joukossa on viesti meitä auttaneelta saksalaismanagerilta.

”Mitä helvettiä te oikein teitte siellä Jüterbogissa? Alte Schauburgin katto on romahtanut alas koko rakennuksen matkalta!”

Löydän linkin uutiseen. Ilmakuvissa näkyy tuttu rakennus ilman kattoa. Sen tilalla on tummanpuhuva aukko.

Näky on hurja. Paria päivää aiemmin tutuksi tullut hieno paikka näyttää nyt lohduttoman erilaiselta. Onneksi ketään ei ole ollut sisällä romahduksen sattuessa.

Jäämme viimeiseksi paikassa soittaneeksi bändiksi. Jytäpunkki on purrut paikallisten lisäksi myös rakenteisiin. Ikävä juttu, mutta toisaalta tässä voisi paukutella vähän henkseleitäänkin.

Televisioiden heittely hotellihuoneiden ikkunoista on pikkupoikien puuhastelua.

Tekijämiehet romahduttavat kokonaisia elokuvateattereita.

Kuva http://www.jueterbog-entertainment.de/index2.php, Jüterbog Entertainment.

Kuva http://www.maz-online.de/Lokales/Teltow-Flaemin, Kathrin Burghardt.

Kuva http://www.allekinos.com/JUETERBOGSchauburg.htm, Christian Neff.