Puolukka

Elokuvauramme huipentaa Puolukka, joka on meidän mittakaavassamme suorastaan suurproduktio. Elokuvan tekoon osallistuu pitkälti toistakymmentä henkilöä ja sitä kuvataan useampana päivänä. Snuffien kuvaamiseen ei mennyt päivää enempää per osa.

Puolukka kertoo egyptiläisestä mytologiasta oppinsa saaneista kissahomoista. He ovat järjestämässä orgioita, joihin kerätään osallistujia ympäri kaupunkia. Kissahomot törmäävät orgiaseuraa hakiessaan muiden muassa kumiankkaa vesisaavissa pökkivään Alokas Ankkaan, vaippaansa ulostaneeseen Kersantti Perseeseen sekä rautatiesillalta Pielisjokeen hypänneeseen itsemurhakandidaattiin, jolla on selässään ”varo putoavia esineitä” -kyltti.

Elokuvassa näytetään miten korsetissa keikistelevä kissakauppiatar kalauttaa ”No woman, no cry” -kappaletta hoilaavan mustan miespalvelijansa hengiltä kaulimella, käydään seksikaupassa ostamassa tarvikkeita saksaa mongertavalta pahviselta Teresa Orlowskilta ja runkataan porukalla metsässä.

Piimä roiskuu spermana.

Kissahomot tulevat petetyiksi ostaessaan pakastettuja kissoja. Orgioissa paketeista paljastuu vain pehmoleluja. Pääseremoniamestarina esiintyvä Kusela tekee elämänsä roolisuorituksen piiskatessaan kiimaisen juhlakansan murhanhimoiseksi laumaksi, joka teurastaa huijariksi osoittautuneen kissakauppiaan. Hengiltä otetun huijarin ruumiinjäsenet keitetään padassa ja pakataan kissanruoaksi.

Kuvausten valmisteluissa on omat haasteensa. Keittämiskohtaukseen pitää saada isoja ja näyttäviä luita. Kuulemme huhun lähistölle haudatusta hiehosta ja lähdemme kaivamaan raatoa ylös sunnuntaiaamun krapuloissamme. Hauta löytyy ja laitamme lapiot laulamaan vaikka jo pelkkä ajatuskin raadosta heikottaa.

Puoliksi mädäntyneen hiehon haju on kuvottava, mutta saamme kuitenkin tarvitut luut.

Lisää kuvottavuutta tuo oma soolo-osuuteni elokuvassa. Koska John Waters on suuri innoittajamme, niin mukaan on saatava jotain, joka vastaisi Pink Flamingos -elokuvan koirankakkakohtausta. Kuuluisassa kohtauksessa kuvataan koiraa ulostamassa ja sen saatua väännettyä tortut, kipittää paikalle elokuvan tähti Divine, joka syö kikkareen suihinsa kameralle hymyillen.

Olen huomannut puolukoiden sulavan huonosti ruoansulatuksessa ja monesti joku marjoista saattaa jäädä kellumaan vessanpönttöön vetämisen jälkeenkin. Ideana on napata puolukka vessanpytystä ja syödä se. Marjan kellumaan jääminen on kuitenkin arpapeliä, joten ideasta jää elokuvaan pelkkä nimi.

Puolukan popsimisen sijaan minua kuvataan pitkin elokuvaa istumassa vessanpytyllä. Loppukohtauksessa tahrin naamani ja suuni vessapaperilla, jolla olen juuri pyyhkinyt takapuoleni.

Nauran kameralle paskaista.

Sontaa on hampaiden raoissakin.

Nielemään en sitä sentään ala. Tunnin kurlailtuani ja yökkäiltyäni menen Kerubiin ja hädin tuskin ennätän tiskille, kun törmään paikalliseen roudariin.

”No, oliko paska hyvää?”

Pienessä kaupungissa paskatkin jutut leviävät nopeasti.

Puolukan ensi-ilta pidetään Kerubissa. Paikalla on kourallinen ihmisiä, joista suurin osa ei ymmärrä mistä elokuvassa on kyse. Elokuva junnaa muutenkin liikaa paikoillaan, joten tiivistämme sitä leikkaamalla. Sen kesto on lopulta 38 minuuttia ensi-illassa esitetyn 45 minuutin sijasta. Elokuva paraneekin mielestämme huomattavasti. Puolukka leviää kavereiden mukana ympäri Suomea.

Elokuvaideoita jää toteuttamattakin. Riivatulla on käsikirjoitettuna omia nuoruuden leiriturhautumisiaan purkava elokuva Homoleiri, mutta emme saa sitä koskaan kuvatuksi. Minä puolestani hahmottelen roisia pornoelokuvaa, mutta sekin jää vain suunnitteluasteelle.

Nuo kaksi elokuvaideaa olisi toki voinut yhdistääkin, sillä tuskinpa olisin ketään naispuolista näyttelijää pornoelokuvaani saanut.

Elokuvien tekeminen on parhaimmillaan hauskaa, mutta turhan vaivalloista puuhaa. Säätämisen määrä on moninkertainen soittohommiin verrattuna.

Keskityn jatkossa rokkihommiin vaikka elokuvista jääkin paskanmaku suuhun vain kirjaimellisesti.

Mainokset