Minä olen ollut tässä muutaman päivän yksin kotona, kun vaimo lähti kaverinsa kanssa lomailemaan Nizzaan. Monte Carlon kasinoltakin tuli viestiä, että vitonen oli sijoitettu uhkapeliin ja ahneuksissaan hävitty.

No, minähän olen ottanut pääosin rennosti, mutta nyt pitäisi tarttua imuriin ja moppiin. Teija kotiutuu parin tunnin päästä. Tarkemmin kun katselee, niin onhan täällä vähän sotkuista, vaikka jo minä kertaalleen täällä viikolla imuroin.

Kiinnostaa ihan kympillä.

Muistuipa tässä pähkäillessä mieleen vastaavanlainen hetki melkein kahdenkymmenen vuoden takaa. Teija oli silloin muutaman viikon työharjoittelussa Skotlannissa ja oli palaamassa takaisin sopivasti juhannuksena. En ollut siivonnut kertaakaan koko aikana. Ei kerennyt, kun oli kaikenlaista tärkeämpää. Telkkaristakin tuli uusintoja. Tuskailin, että mistä päästä sitä alottaisi paikkojen siistimisen. Lattiakin näytti muuttaneen väriään, ja ajattelin ettei tuosta pelkällä imuroimisella selviä.

Juuri kun olin lannistumassa ikeen alla, soi puhelin. Siellä oli Teijan sisko Anne, joka oli tulossa Enosta Joensuuhun juhannusjuhlille. Joensuun laulurinteellä esiintyi J. Karjalainen, jonka Väinö-kappale oli juuri silloin iso hitti. Annella ja hänen ystävillään oli jo pääsyliput hommattuina, mutta majapaikka puuttui.

”Oisko se mitenkään mahdollista, että me voitaisiin tulla teille yöksi?”, Anne kysyi.

Minulla välähti salamannopeasti.

”Joo, eiköhän tuo sopine, jos siitä hyvästä vähän siivoatte!”, ehdotin taputtaen itseäni samalla selkään. Olin nero!

Tytöt tulivat meille juhannusaattona hyvissä ajoin. J. Karjalainen esiintyisi vasta illalla ja Teijankin paluuseen oli vielä useampi tunti. Tytöt alkoivat valmistella siivousurakkaa, jolloin minä päätin häipyä pois jaloista. Nappasin koirat mukaani ja lähdin lähellä asuvan Ranen luokse grillaamaan. Käristin makkaraa grillissä ja ajattelin hikipäässä moppaavia sankareita lämmöllä.

Paria tuntia myöhemmin menin ihastelemaan työn tuloksia. Kylläpäs paikat kiilsivätkin! Tytöt olivat puunanneet oikein urakalla. Anne kertoi, että lattia oli ollut niin saastainen, että pesuvesi oli pitänyt vaihtaa neljään kertaan. Ja kyseessä oli sentään vain 58-neliöinen kaksio.

Ja tyytyväinen oli myös Teija, joka palasi kotiin siivousporukan lähdettyä festareille. Puhtaaseen kotiin oli selvästikin kiva palata. Minä myhäilin tyytyväisenä, mitäpä sitä ei rakkaansa eteen tekisi.

Puhtaus ja puute saivat vaatteet lentämään päältä jo eteisessä.

Ei hittolainen, pitää tässä alkaa siivota. Motivaatio löytyi just.