Kuopio

Vanha tuttumme Hobo hommaa Veljekset Perseelle keikan Kuopioon. Hän järjestää teemaillan, jossa soittaa Kassarockissa mukana olleita bändejä. Veljekset Perseen lisäksi keikalla esiintyvät Terveyskeskus ja Kivesveto Go-Go. Lähden Tampereelta kolmistaan Jonssonin ja Ukkos-Jussin kanssa. Matkustamme Jonssonin autolla. Roger on Joensuussa kimppakeikalla ollessamme liittynyt myös Terveyskeskukseen ja matkustaa Kuopioon bändin kyydillä.

Arvomme lähtiessä ajovuorot. Minä ajan alkumatkan, Ukkos-Jussi loput ja Jonsson koko matkan takaisin seuraavana päivänä. Ukkos-Jussi ei ole ajanut autoa muutamaan vuoteen, joten pidämme ajoharjoitukset Lievestuoreella vaihdon yhteydessä. Pojat kiertävät ympyrää parkkipaikalla sillä välin kun minä käyn kusella.

”Hyvinhän tämä sujuu! Hyppää kyytiin vaan!”, pojat huikkaavat minulle parin kiekon jälkeen.

”Onko kaikki varmasti ok?”, varmistan Ukkos-Jussilta varttituntia myöhemmin.

”Joo, on. Anna mennä vaan.”

Napsautan kaljatölkin auki.

Saavumme perille ja tervehdimme paikalle saapuneita kavereita. Kivesvedon tyypit tarjoavat autonsa takakontista Virosta tuotua vodkaa. Meininki alkaa muodostua mukavaksi. Keikkajärjestäjä Hobo haluaa, että Veljekset Perse soittaisi illan viimeisenä bändinä. Ihmettelemme moista, mutta suostumme pyyntöön. Ei sillä nyt isompaa väliä ole.

Kyselen yöpaikastamme ja saan kuulla, että yövymme Hobon serkun luona. Tapaan hänet baarissa ja saan puhelinnumeron, johon voin soittaa yöllä kun olemme valmiita majoittumaan. Hän kertoo sitten tarkemmat koordinaatit. Tallennan numeron puhelimeen.

Keikat alkavat myöhässä. Kivesveto Go-Gon aloitus myöhästyy puolisen tuntia. Normaalisti sillä ei olisi suurtakaan väliä, mutta illan keikkapaikka on saanut metelistä niin monta varoitusta, että yhdeltätoista on oltava täysi hiljaisuus. Kun lopulta tulee meidän vuoromme, saamme kuulla, että meillä on tasan viisitoista minuuttia soittoaikaa.

Annamme palaa täysillä. Soitamme niin perkeleellisen hyvin kuin suinkin osaamme. Ja ehdimme. Fiilikset ovat katossa koko tynkäkeikan ajan. Hobo ihmettelee, miten jaksan hymyillä tapahtuneesta huolimatta.

Miksipä ei. Olisihan tuota soittanut mielellään koko setin, mutta näillä mentiin tällä kertaa. Mitäs tässä murjottamaan, siistiä oli kuitenkin.

Hobo maksaa meille keikkapalkkion, joka kattaa sopivasti polttoainekulumme. Hyvä homma. Ostin tulomatkan dieselit omalla rahallani. Laitan oman osuuteni rahoista lompakkooni ja annan loput rahat Jonssonille.

Keikan jälkeen hengailen baarissa paikallisten kanssa. Porukka vaihtuu pöydissä tiheästi. Takkini on roikkunut keikkapaikan seinällä ja tipahtanut siitä jossain vaiheessa sohvalle. Pistän takin päälleni ja lähden käymään vessassa.

Kusella ollessani huomaan, että povitasku on tyhjä. Poissa ovat lompakko, puhelin ja viritysmittari.

Iskee paniikki.

Kerron asian Rogerille, joka yrittää soittaa puhelimeeni. Numero ei vastaa.

Loogisesti menen Rogerin kanssa keikkapaikan ovelle ja ratsaamme jokaisen paikalta poistuvan asiakkaan. Tutkimme heiltä taskut ja kassit. Eihän meillä ole tietysti siihen mitään valtuutuksia, jonka pian ymmärrämmekin.

Ei perkele. Ei näin.

Soitan palvelunumeroon ja kuoletan pankkikortin. Vitutus on suunnaton.

Samassa älyän, että eihän meillä ole mitään tietoa yöpaikastakaan. Paikalla ei näy enää sen enempää Hoboa kuin tämän serkkuakaan. Kaikki yhteystiedot ovat puhelimessani, joka on vaihtanut jo omistajaa. Kömmin Jonssonin ja Ukkos-Jussin kanssa autoon nukkumaan. Mukana on yksi makuupussi, joka toimii koko kolmikon yhteisenä peittona. Tunnelma on tapissa ja etenkin sen tuntumassa.

Herään Ukkos-Jussin kanssa aikaisin aamulla hampaat kalisten. Toukokuun yöt ovat kylmiä Kuopiossakin. Lähdemme kaupungille jaloittelemaan ja etsimään poliisiasemaa. Tapahtuneesta täytyy tehdä rikosilmoitus. Samalla Jonsson saa nukuttua paremmin ennen ajovuoroaan, kun käytössä on koko makuupussi.

Rikosilmoituksen tekemisen jälkeen menemme baariin ottamaan tuikkua murheeseen. Omat rahani lämmittävät jonkun toisen sunnuntain viettoa, onneksi ystäviltä löytyy empatiaa.

Paikalle saapuu myös Terveyskeskuksen porukkaa. Solisti Salttu on löytänyt viritysmittarini keikkapaikalta. Se ei ole varkaille kelvannut. Puhelimesta ja lompakosta ei ole tietoakaan.

Palaan kotiin lyötynä miehenä. Kuopion valloittaneesta hymystä ei ole enää tietoakaan, kun ilmoitan poliisille IMEI-koodin, jolla luuri saadaan suljettua.

Pahin on kuitenkin vasta tulossa.

Mainokset