Saksalaisrumpalin syntymäpäivä

Illan keikalla soittaa myös berliiniläinen metallibändi Seven Circles, joka saapuu paikalle henkilöautolla, soittokamat peräkärryssä. Nuoria soittajia seuraa pari autolastillista naispuolisia faneja. Pojat ovat ottaneet siskonsa mukaan.

Me maleksimme pihalla ja syömme Sandran tekemiä voileipiä, kun berliiniläishevarit roudaavat kamojaan sisälle. Baarinpitäjä saapuu paikalle ja pyytää meitä tulemaan baaritiskille.

”Minulla on teille karkkia!”, hän ilmoittaa hymyillen.

Paikan pomo on iso, lihaksikas ja tatuoitu jenkkiautomies, joka sopii oivallisesti paikan muuhun sisustukseen. Hän antaa meille jauhepussit kouraan.

”Hujauttakaapas nuo tuosta suuhunne, mutta älkää nielkö.”

Samassa hän alkaa kaataa viinaa laseihin. Suut ovat täynnä jauhetta ja nyt pitäisi vetää viinaa päälle.

”Kertahuikalla. Prost!”

Jauhe alkaa poksahdella suussa. Onpas jännä efekti, viinakin maistuu hyvältä.

Tämähän on hauskaa!

Parin karkkikierroksen jälkeen Rane käyttää meitä kaupassa. Ostamme pullotolkulla kermalikööriä, vodkaa ja muita herkkuja. Seven Circles on jo aloittanut oman soundcheckinsä, kun palaamme kauppareissulta. Ensimmäisenä soittava bändi tekee yleensä soundcheckin viimeisenä, että kamat ja säädöt ovat valmiina kun keikka alkaa. Berliiniläisnuoret yrittävät olla ovelia ja säätää soittojärjestystä kiilaamalla. Onneksi meiltä logiikka ja käytännöllisyys ovat jääneet Suomeen jo matkalle lähdettäessä.

Seven Circlesin kitaristi-laulaja saapuu neuvottelemaan soittojärjestyksestä.

”Nyt meidän täytyisi päättää, että kumpi soittaa ensin.”

Wilson mulkaisee kaveria.

”Te soitatte ensin”, hän vastaa ja kääntyy saman tien jatkamaan kesken jäänyttä juttuaan.

Berliiniläisbändin nokkamies katsoo minuun huolestuneena.

”You heard the man”, vastaan kohauttaen olkapäitäni.

Nuori metallimuusikko palaa soittajakavereidensa luokse allapäin.

Veljekset Perseen soundcheckissä ei mene kauaa. Miksaaja osaa hommansa ja saa väännettyä tasot nopeasti kohdalleen. Siirrymme vanille, joka on parkkeerattu keikkapaikan eteen. Ulkona on mukavan lämmintä ja keikkapaikalle valuu väkeä tasaisena virtana. Pistämme musiikit soimaan ja valmistaudumme illan keikkaan rentoutumalla.

Paikallisia kiinnostaa rempseä meininkimme ja ihmisiä alkaa kokoontua automme luokse. Heidän joukossaan on nuori nainen, joka esittelee itsensä paikallislehden toimittajaksi. Hän haluaa tehdä meistä jutun. Vastailemme kiltisti toimittajan kysymyksiin ja poseeraamme valokuvissa.

Meininki on taas kuin Scorpionsilla.

Berliiniläisyhtyeen rumpali kävelee pihalla tyttöystävänsä kanssa. Päätämme tehdä lämppäribändille källin ja juottaa rumpalin känniin. Odotamme valppaina, kun kaveri kulkee seuraavan kerran automme ohitse.

”Hei, sullahan on tänään synttärit!”, hihkumme yhteen ääneen.

Rumpali alkaa selittää, ettei tänään ole hänen syntymäpäivänsä, mutta emme ole kuulevinammekaan. Laulamme kuorossa ”Happy birthday to you” ja tarjoamme pulloa.

”Otahan tuosta, synttärit ja kaikkea! Onneksi olkoon!”

Kaveri on selvästi perso viinalle. Pienen alkuvastustelun jälkeen rumpali käyttää tilanteen hyväkseen ja alkaa juhlia syntymäpäiviään.

”Otahan lisää, sankari. Tänään juhlitaan!”

Rumpalin tyttöystävä on fiksu mimmi. Hän aavistaa mitä on tekeillä ja raahaa tuoreen päivänsankarin pois paikalta. Rumpali kuitenkin palaa hetken päästä jatkamaan synttärijuhliaan. Iskemme hänelle pullon kouraan välittömästi. Pari minuuttia myöhemmin tyttöystävä saapuu noutamaan vastustelevan sankarin muualle.

Sama kuvio jatkuu koko illan. Rumpali saapuu juhliinsa aina kun hänen tyttöystävänsä silmä vain välttää. Nousuhumalainen päivänsankari kiittelee, että meidän ansiostamme hänellä on tästä lähtien kaksi syntymäpäivää vuodessa.

Meidän miehiämme.

keikkaaodotellessa

Mainokset