Dear Mr Jovi

Olen saanut promoamiseen hyvää oppia seuratessani Hurjien Hippien mediavalloitusta. Gonzaleksen kyky kirjoittaa lehdistötiedotteita asiasta kuin asiasta on tehnyt vaikutuksen. Hurjat Hipit ehtii hajota pariinkin kertaan vain tehdäkseen pikaisen comebackin. Näistä kaikista Gonzales kirjoittaa lehdistötiedotteet ja lehtijuttujen ilmestyttyä perään lähtevät usein vielä oikaisupyynnöt.

Media lähtee mukaan ilmeisen innostuneesti. Aamulehti uutisoi Hurjien Hippien edesottamuksista riemastuttavasti samalla palstalla vainajien ja shakkitulosten kanssa.

Itsellänikin toki on kokemusta kirjoitushommista jo 80-luvulta saakka. Kun Bon Joville etsitään lämmittelijää Olympiastadionin keikalle, muistan Mr Simmonsille kaksikymmentä vuotta aiemmin lähettämämme demon saatteineen. Kirjoitan avoimen kirjeen, jolla lämppäripaikan luulisi heltiävän.

”Dear Mr Jovi,
it seems that we might share a stage at Olympic Stadium in Helsinki with You and my band Veljekset Perse. That’s sensational news!
I have been waiting for this 25 years with the guitar in my hand. In coincidence we even made a song called ”Livin’ Like a Virgin”, but after your mega hit ”Livin’ On A Prayer” we translated it into Finnish and renamed it as ”Kyrpääsit ei lyki”.
We don’t want people to mix up two great bands!
Olympic Stadium in Helsinki has been an eyewitness of great moments during these years. Who can’t remember Tiina Lillak, World Champion in Women’s Javelin, who threw like a man. And yes, she was definitely she!
And Martti Vainio and his bronze medal in Helsinki 1983. Even if later he was caught on doping (anabolic steroids) that was still remarkable achievement!
And now, 2011, the time has come to make history together!
As we say in Finland: ”Let’s meet at the Stadium!”

Yours truly,
Darwin Sorjonen
Veljekset Perse / Brothers in Arse”

Ilmeisesti kirje ei saavuta herra Jovia. Vastausta kirjeeseen ei kuulu sen enempää kuin Mr Simmonsiltakaan. Lämmittelijän pesti jää saamatta.

Jatkuva mesoaminen alkaa käydä jo työstä. Onneksi Myspacen suosio romahtaa ennen kuin itselleni iskee burn out. Veljekset Perseen saldoksi jää lähes 20 000 Myspace-kaveria, neljännesmiljoona profiilivierailua ja lukemattomia kieli poskessa vietettyjä hetkiä.

Rokkibändi hevosen sponsorina

Riehun mainostamassa Veljekset Persettä Myspacessa ja muissa verkkopalveluissa kuin heikkopäinen. Jokainen vastaantuleva keikkamahdollisuus on syytä selvittää, vaikka ne kuulostaisivat miten utopistisilta.

Ilmoitan Veljekset Perseen mukaan Rock for Peace -festivaalille Pohjois-Koreaan, jonne Voice of Korea etsii esiintyjiä. Sinne on tulossa vähintään miljoona katsojaa ja se tulee olemaan maailman suurin musiikkitapahtuma. Festivaalin tarkoituksena on esittää Pohjois-Korea uudessa valossa eikä suinkaan eristäytyneenä mörkönä. Festivaalilla esitettävien kappaleiden lyriikoissa ei saa olla viittauksia sotaan, seksiin, huumeisiin, väkivaltaan, imperialismiin eikä antisosialismiin.

Lontoossa majaileva promoottori ilmoittaa, ettei Pohjois-Korean hallitus ole vastuussa artistien matkakuluista, vaan meidän täytyy hommata itsellemme sponsorit. Soittovehkeiden kuljetus kuulemma sentään onnistuu järjestäjän toimesta Pekingistä Pyongyangiin.

Olen jo kävelemässä Aamulehden toimitukseen kysymään sponsorirahaa, kun Mr Kim ilmoittaa Mr Perseelle, että festivaali ei valitettavasti toteudukaan. Promoottorin silmät ovat auenneet hänen käytyään paikan päällä katsomassa maan oloja. Asia ei tule yllätyksenä varmasti kenellekään muulle kuin Mr Kimille itselleen.

Rajun promoamisen ansiosta saamme radiosoittoa ympäri maailmaa. Pääasiassa meitä soittavat nettiradiot, mutta joukkoon mahtuu jokunen perinteinenkin radiokanava. Annamme haastatteluja Etelä-Amerikkaa myöten. Teen radiojinglejä Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Äänitän niitä sekä Wilsonin studiossa että omassa saunassani lauteilla luuriin mölyten.

Kanadalaisen radiokanavan kanssa käy pieni moka. Lähetän sinne sähköpostia otsikolla ”Kippis from Finland”. Sähköpostin liitteenä on Veljekset Perseen tuore kappale ”Arkinen extreme”.

Kuuntelen podcastin myöhemmin ja huomaan, että olisi pitänyt olla hieman tarkempi. Radio-dj hehkuttaa suureen ääneen uutta kovaa suomalaista yhtyettä nimeltään Kippis.

”Next band is Kippis from Finland. Are you ready? This is Kippis and their song Everyday Extreme. That’s brutal! Take it away, KIPPIIIIIIIIIIS!”

Saattaisi jopa hivenen vituttaa, jos ei naurattaisi niin hemmetisti.

Myös tapahtumakutsut keikoille onnistuvat näppärästi netin kautta. Ajat ovat muuttuneet 80-luvulta, jolloin minun ja Riivatun pikametalliduo Tatum Bros levitti julisteita keikasta, joka järjestetään ”Lehmon nuorisoseurantalolla heti sen jälkeen, kun Stone lopettaa oman keikkansa Ilosaaressa.”

Julistekampanja ei saanut massoja liikkeelle. Paikalle saapui ainoastaan kaverimme Tipe, jonka laitoimme soittamaan bassoa. Keikalta äänitetyltä livenauhalta kuulee, kuinka ”Are you still alive out there?” -huudot saavat vastaukseksi syvän hiljaisuuden.

Nyt kiertueiden lähestyessä käyn etsimässä Myspacessa olevia ihmisiä keikkapaikkakunnilta ja laitan heille ystäväpyyntöjä. Ihmisten hyväksyttyä pyyntöni kirjoitan heille lyhyen tervehdyksen ja tiedon tulevasta keikasta.

Mitä hölmömpi idea, sitä varmemmin olen mukana. Ostan Hondan F1-auton kyljestä punnalla mainostilan. Talli lanseeraa kampanjan, jossa autoon etsitään yksityisiä sponsoreita ja pelastetaan samalla luontoa. Saan punnalla pikselin kokoisen tekstin auton kylkeen. On hienoa katsoa formuloita, kun radalla kiitää oman bändin nimellä varustettu ohjus. Tai kiitäisi, jos tallin autot eivät keskeyttäisi koko ajan. Nimi ei erotu auton kyljestä edes sitä radan varresta nosturilla pois nostettaessa. Totean bändillä menevän sponsoroitavaa tallia paremmin.

Mutta jos hevosvoimat eivät jyllää, niin hevoset jylläävät sitäkin kovemmin. Siskoni saa houkuteltua meidät ystävänsä hevosen sponsoriksi. Bear Bay D’Artagnan on lupaava nuori esteratsu, jonka valmennukseen on haussa sponsoreita.

Osallistumme kaurasäkin hinnalla.

Poseeraan promokuvissa Rogerin ja hevosen kanssa. Hevosella on Veljekset Perseen logo otsassaan. Kuvaushetkellä pelottaa niin perkeleesti, hevonen on iso kuin mikä. Maalla kasvaneena olen nähnyt hevosia päivittäin, mutta kummasti se vain vetää nöyräksi kun pääsee noin lähelle. Ratsu osoittautuu lopulta niin lahjakkaaksi, että se myydään Irlantiin jatkamaan uraansa uudella nimellä Ballymore Eustace.

Sponsorikin saa osuutensa myyntivoitosta. Hevosen entinen omistaja tarjoaa minulle kaljan ja jekkupaukun siskoni häissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA