Ostettiin viikko sitten uusi telkkari. Edellinen oli 32-tuumainen kuvaputki-Panasonic, joka ostettiin syksyllä 2000, kun muutimme Siuroon. Meillä on vuosien saatossa ollut vaikka minkälaista digiboksia ja Canal Digitalia, joihin on vedetty piuhoja antennista tai satelliittilautasesta ja yritetty saada ne pelittämään kuvaputkitelevision kanssa.

Viime vuodet olemme käyttäneet Elisa Viihdettä, joka on toiminut alkukankeuksien jälkeen suht hyvin. Johdot siihen Elisan boksiin joutui vetämään toisessa huoneessa olevasta reitittimestä, mutta samaa reittiä kulki sitä ennen satelliittilautasenkin johdot.

Nyt kun siinä 18-vuotiaassa Panasonicissa alkoivat värit heiketä, päätettiin lopulta marssia kauppaan ja ostaa uusi televisio. Tietysti toimitettuna, asennettuna ja etenkin sillä ehdolla, että entinen 60 kiloinen järkäle viedään pois.

Ja kaupathan tuli: 65 tuumaa älykästä tekniikkaa ja merkittävää parannusta elämänlaatuun. Myyjä kauppasi meille myös soundbaria, johon tuumattiin ensin, että antaahan olla, mutta ajatus jäi kuitenkin itämään. Jopa niin pitkäksi aikaa, että kävelin autosta takaisin liikkeeseen kysymään, että mitäs se semmoinen soundbar maksaa. Otin tarjolla olleista vaihtoehdoista halvemman ja juoksin ulos liikkeestä ennen kuin myyvät yhtään lisää.

Olen helppo.

Kun me olemme niin tottuneita käyttämään Elisa Viihdettä, niin se piti saada toimimaan kuten ennenkin. Siellä kun on satoja tunteja tallenteita ja Viihteen Aitiossa on vielä Serranon perhe kesken ja Rintamäkeläisetkin vois katsoa uudestaan. Eli sen Elisa Viihteen boksin piti olla käytettävissä jatkossakin. Siitä lähdetään.

No, viikonloppuna jätettiin jäähyväisiä hyvin palvelleelle Panasonicille ja maanantaina saapui Philips tilalle.

Ja olihan se hieno! Ja valtava!

Mutta ongelmat alkoivat, kun asentajat yrittivät saada yhteyttä toimimaan välillä digiboksi – soundbar – televisio. Kuva näkyi, mutta ääniä ei kuulunut ollenkaan. Puolen tunnin tunaamisen jälkeen äänet kuuluivat vain television omista kaiuttimista, jotka vissiin oli ihan hyvät kait nekin, koska olivat ainoa ero telkkarin halvempaan versioon verrattuna.

Sikäli taas pettämätöntä logiikkaa sijoittaa rahaan telkkarin parempaan äänentoistoon, jota ei koskaan käytä, koska soundbarin sai niin halvalla. Tämäkin selvisi vasta jälkeenpäin. Koska aina ensin ostetaan ja sitten tutkitaan, mitä tuli ostettua.

Mutta joo, asiaan. Ääni siis kuului vain telkkarin omista kaiuttimista ja sovittiin, että laitteiden myyjä tulee seuraavana päivänä virittämään sen soundbarin kuntoon. Hyvä näin. Miulla riitti ihmettelemistä siinä valtaisassa kuvassakin. Jopa niin paljon, että illan pimetessä sotkeuduin digiboksin säätöihin ja älysin, että senkin saa toimimaan langattomasti ilman huoneesta toiseen kulkevaa piuhaa. Eihän tuohon monta vuotta mennyt. Pistin masiinat kiinni ja lähdin unille.

Seuraavana päivänä äänet olivat kadonneet telkkaristakin. Ei pihahdustakaan mistään lähteestä pieniä räsähdyksiä lukuunottamatta. Ikään kuin ääni olisi pari kertaa yrittänyt, mutta tuumannut pitävänsä vapaapäivän. Ja minä tietysti epäilen, että on yhteyksissä on vikaa ja kytken digiboksin takaisin piuhaan ja eri verkkoon ja vaikka sun mitä, mutta ei.

Lopulta luovutin ja päätin odottaa myyjän ilmestymistä. Ja puolenpäivän jälkeen myyjä soittikin ja kysyi, että voisko tulla vasta seuraavana päivänä. Liikkeessä oli kuulemma kiirettä. Ja minä paruin puhelimeen, että ei käy kun nyt ei kuulu enää mitään mistään. Pakko saada kuntoon ennen kuin vaimo tulee töistä. Ja myyjähän hyppäsi autoon ja hurautti paikalle.

Meni puoli tuntia ja kytkennät oli saatu siihen vaiheeseen, että ääni kuului, mutta julmetun ritinän kanssa. Vian aiheuttajaksi paljastui Elisa Viihteen digiboksi. Ritinä kuului vain silloin kun signaali kulki sen kautta.

Myyjä päätti yrittää vielä yhtä vaihtoehtoa, mutta se ei auttanut. Pikemminkin päinvastoin. Äänet katosivat taas kokonaan. Ei edes ritinää.

Puolisen tuntia lisää ihmettelyä ja sitten minä ehdotin, että pitäiskö tuo boksi buutata. Kun sehän korjaa tunnetusti yleensä kaikki tekniset ongelmat.

Ja niin kävi tälläkin kertaa! Virtajohto irti seinästä, takaisin ja kaikki pelitti kuin unelma! Oikeesti!

Äänet jytisivät soundbarista ja kuvakin näkyi mustavalkoisena. Tietysti, koska oli mustavalkoelokuva. Mitäpä sitä muuta älyvehkeillä katselis.

Mainostetun yhden kaukosäätimen sijaan joutui kyllä käyttämään kolmea, koska vaikka telkkarin säätimestä käynnistyi soundbarikin, se soundbar piti vaihtaa oikealle kanavalle omasta kaukosäätimestään, että Elisa Viihde alkoi näkyä ja kuulua. Muuten oli vain musta ruutu ja äänetön stereokuva. Ja tietty se digiboksi piti vielä käynnistää omalla kapulallaan.

Mutta pikkuvikoja. Kaikki hyvin! Tai niin minä luulin.

Seuraavana päivänä minä aloin ihmetellä sitä soundbaria, että eihän siinä JBL:n 2.1 -vehkeessä ole 4K Pass Through -ominaisuutta. Eli jos minä haluan ottaa telkkarista kaiken hyödyn irti, niin eihän se 4K näy, kun se signaali ei pääse läpi siitä soundbarista.

Ja mie olin jo kiskomassa ostohousuja jalkaan, että pitääkö se vaihtaa sittenkin siihen kalliimpaan malliin, mitä myyjä alunperin kauppasi.

No, ei tarvinnut vaihtaa. Kävi ilmi, että se Elisan digiboksikaan ei tue 4K:ta. Eipä sillä välissä olevalla soundbarilla ole sitten väliä.

Tämähän meni hyvin. Kaikki herkut ovat toki tarjolla, kun katsoo sieltä televisiosta käsin eikä sotke Elisan digiboksia väliin, mutta kun se Viihde.

Ja Rintamäkeläiset.

Lannistuneena miehenä minä kaaduin sitten sohvalle ja mietin, että eipähän tuo tietysti vaadi kuin pientä piuhojen vaihtelua kolmen kaukosäätimen kanssa pelaamisen lisäksi.

Ja sitten välähti, että onhan minulla puhelimessakin sellainen Elisa Viihteen sovellus, jolla minä määritän ohjelmien tallennuksia ja olenpa joskus sieltä jotain jopa katsonut. Ja se myyjä sanoi, että siihen älytelevisioon voi ladata sovelluksia kuten puhelimeenkin. Ja aloin opetella, että mitenkäs niitä sovelluksia ladataan. Hetken tunaamisen jälkeen paikka löytyi. Ja totta kai, siellähän oli myös Elisa Viihde! Ja minuutin päästä se oli siinä telkkarissa. Eikun antennijohto irti digiboksista ja kiinni telkkariin. Ja digiboksi irti seinästä ettei taatusti kulje mikään signaali sitä kautta. Elisa Viihde päälle telkkarista käsin ja sehän lävähti ruudulle kaikilla herkuillaan varustettuna! On tallenteet ja Aitiot ja kaikki. Ja niitä kaikkia vempeleitä ja herkkuja ohjataan nyt yhdellä kaukosäätimellä kolmen sijasta.

Jännä juttu, että kyllähän tässä muilla älylaitteilla pelataan koko ajan, älypuhelimia ja tietokoneita räplätään ihan sujuvasti, mutta television suhteen ajatukset jumivat menneessä. Hitto, miten vaikeata oli pyristellä irti vanhasta teknologiasta, mutta nyt maailma on valmis.

Tai no, jos toivoa saa, niin vielä kun sais Rintamäkeläiset näkymään 4K:na.