KaMu ry:n perustanut rumpali Kiliff saa kenkää omasta bändistään. Reilua touhua. Kiliffin brutaalisti ryöpsähtelevä rummunlyönti iskee luihin ja ytimiin, mutta muut bändistä ovat alkaneet hienostella. Biiseissä alkaa olla pikkuhiljaa koukkuja maustamassa suoraa rynkytystä.

Kiliffiä eivät turhat hienostelut kiinnosta. Tuplabassarit jytäävät komeasti kappaleesta toiseen. Koukut jäävät asemalle kun Kiliff tykittää ohitse ravintolavaunukompilla.

Kerron rumpalille potkuista Kirkkokadun kotini vessassa, joka on juuri sillä hetkellä yksiön ainut rauhallinen paikka paskoille uutisille.

Erottamisestaan huolimatta välit Kiliffiin säilyvät. Hän käy KaMu ry:n keikoilla vierailevana tähtenä. Usein keikat päättyvät Kiliffin rumpaloimaan ”Piiskaa, piispaa ja kaljaa” -kappaleeseen. Rumpujumalan itseensä keräämä energia purkautuu muutaman minuutin aikana.

Jytinä on helvetillistä.

Yhteistyö jatkuu muutenkin. Perustan Kiliffin ja Ranen kanssa Hell’s Elvis -nimisen instrumentaaliyhtyeen. Minä soitan kitaraa, Kiliff bassoa ja Rane lyö rumpua tulisesti. Vedämme kappaleista mutkat suoriksi, ja se on perhanan hauskaa. Basistina uudelleensyntynyt rokkikukko tekee bändille instrumentaalikappaleiden lomaan kappaleita, joita hän itse laulaa. Kiliff on brutaali myös laulavan basistin roolissa.

Hell’s Elvis soittaa muutamia keikkoja ympäri maakuntaa. Joensuussa soitamme pariin kertaan uutta Kalevankadun asuntoani vastapäätä sijaitsevassa Putkelassa, joka toimii Popmuusikoiden toimitilana ja keikkapaikkana paikallisille pienille bändeille. Enon urheiluhallissa heitetylle keikalle saamme houkuteltua vierailevaksi tähdeksi Teijan.

Tequila-huudot kajahtavat komeasti.

Bändini vain lisääntyvät. Liityn rumpaliksi uuteen suomirokkia soittavaan trioon. Bändi saa nimen Alias Takapero. Lieksan keikalla pukeudumme verkkopaitoihin, jotka basisti käy ostamassa paikallisesta halpahallista.

Turhapurorokkia.

Hevibändi Black Mammoth puolestaan soittaa Black Sabbathia turkit päällä. Jokaisella bändin jäsenellä on tulikivenkatkuinen us-päätteinen taiteilijanimi, kuten Uranus, Vulcanus ja Venus Vesuvius.

Treenit skipannut basisti saa nimekseen Anus.

Emme keikkaile ikinä missään.

Riivattu, Swein ja Rane perustavat punkbändi Kirkkoveneen, jolle alan manageriksi. Managerille pitää keksiä myyvä nimi. Luen lehtijutun, jossa kerrotaan, että Suomen ainoat oikeat rockmanagerit ovat Lasse Norres ja Seppo Vesterinen.

Siinähän se on.

Kohumanageri Lasse ”Kapina” Vesterinen yrittää myydä Kirkkovenettä keikalle Tohmajärven Potsirokkiin. Ilmeisesti nimi ei kuitenkaan ole kyllin vakuuttava eikä manageri tarpeeksi härski, koska keikka jää saamatta.

Riivattu tekee bändille kappaleen ”Poliisi on systeemi”.

”Järjestystä valvoo järjestyspoliisi,
liikennettä ohjaa liikennepoliisi,
korttelia kiertää korttelipoliisi,
komisarion nuolee konstaapeli!

Kumpi ja Kampi tappeli,
paikalle tuli poliisi.
Kumpi jupakan aloitti,
tuomion heti ilmoitti.

Poliisi on systeemi!”

Olen myyty. Nyt on punkissa sanomaa!

Bändeilläni pukkaa keikkaa ympäri maakuntaa. Ilomantsi, Lieksa, Valtimo, Tohmajärvi, Rääkkylä, Lehmo. Rockmetropolit seuraavat toistaan. Parhaimmillaan tai pahimmillaan illan tapahtumassa on kuusi bändiä ja minä soitan niistä viidessä.

Lopulta on pakko karsia. Aika ja energia eivät enää riitä. Teijan kainalo houkuttaa kummasti. Päätän keskittyä yhteen pääbändiin ja sen lomassa soittaa joissakin vähemmän aikaa vievissä projekteissa, kuten Black Mammoth ja Hell’s Elvis.

Pääbändikseni jää KaMu ry. Lehti-ilmoituksella perustettu äänekästä punkin, metallin ja jytärockin sekoitusta soittava yhtye, joka laulaa kaljasta.

Kiinnostuksen kohteet kohtaavat siinä komeasti.