Nuoren rokkipojan elämä ei ollut helppoa. Vaikka miten yritti olla kuin musiikkilehdistä bongatut idolinsa, ei tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen oikein ottanut onnistuakseen. Siihen eivät auttaneet niittirannekkeet, leopardipaita eivätkä pystyyn tupeeratut hiukset. Tytöt eivät olleet niin innoissaan rouheasta rokusta, mitä olin haaveissani kuvitellut. Ne harvat, jotka ehkä olivatkin kiinnostuneita, eivät uskaltaneet tuoda sitä julki. Ja ne jotka uskalsivat, puhuivat kieltä jota minä tampiona en ymmärtänyt.
Koulun välitunnilla olin kuullut tyttöjen juttelevan, että jollain hevostallilla kävi nuori mies, jota kaikki tallitytsyt palvoivat. Ratsastava komistus, seksikkyydessään aivan eri kaliberia kuin koulun räkänokat tai rokkarinkutaleet.
Aloin kuvitella itseäni satulaan. Eihän se voisi olla vaikeata. Tex Willerkin ratsastaa numerosta toiseen ja tekee satulassa vaikka mitä temppuja. Pyssyt paukkuvat ja lasso viuhuu.
Jumalauta. Kun karauttaisin paikalle orilla hiukset hulmuten, joutuisi tallityttöjen lauma turvautumaan lisähappeen. Ratsastava rokkari, kuumin kaikista. Hahmottelin jo mielessäni tulevaa rock-videota, jossa ratsastaisin kohti auringonlaskua vähäpukeisten mimmien kanssa. Jalkojeni välissä sykkisi kuusisataa kiloa kuumaa lihasta.
Pillua tunkisi ovista ja ikkunoista, koko pilttuun täydeltä. Hevosenpaskan käry ei haittaisi pätkääkään. Tammat hirnuisivat ja mimmit jakaisivat toisillen jonotusnumeroita.
Onnekseni naapurissa asuvilla tytöillä oli oma hevonen. He olivat jo jonkin aikaa naureskelleet, että minun pitäisi kokeilla ratsastamista, joten heitä ei tarvinnut kauaa suostutella antamaan minulle mahdollisuutta kokeilla.
Seksikkyyden aikakausi oli koittava ja testiratsastus sovittiin sunnuntai-illaksi. Oli alkutalvi, maassa oli lunta muutama sentti ja lämpötila hitusen pakkasen puolella. Nappasin rotsin ylleni, kietaisin kaulaliinan suojaamaan pahimmalta viimalta ja kävelin ulos, jossa naapurintytöt ja siskoni odottivatkin hevosen kanssa.
Niin, hevosen. Saatana, minkä kokoinen elukka! Valtava kuumaverinen luontokappale täynnä vimmaa ja voimaa!
Haaveet hulmuavista hiuksista hävisivät saman tien.
”Kapua selkään vaan ja pidä kiinni, me talutetaan tässä pellolla.”
Enhän minä voinut enää siinä vaiheessa perääntyä, vaikka pelottikin niin perkeleesti. Kapusin kömpelösti ratsun selkään ja otin siitä tutisevin käsin kiinni. Tytöt eivät olleet laittaneet hevoselle edes satulaa. Yritin hakea tukea jaloillani, jotka olivat makaronia. Sydämeni hakkasi pitkälti toistasataa kertaa minuutissa, kun tytöt lähtivät taluttamaan kavioilla varustettua petoa pitkin jäistä peltoa.
Kyllä oli Tex Willerin temput kaukana. Hevosen selkäranka muljahteli perseeni alla. Jokaisella askeleella pelkäsin, että putoan korkeudesta eläimen jalkoihin ja se runnoisi minut kuoliaaksi. Lyhyen ympyrän jälkeen olin valmis luovuttamaan. Pillusta väliä, kunhan edes hengissä selviäisin.
Mutta miten helvetissä sieltä pääsisi alas ilman, että potkaisisin vahingossa elukkaa ja se suutuksissaan potkaisisi minua takaisin? Elämällä olisi vielä varmasti paljon annettavaa. Ei sen soisi päättyvän veriseksi mytyksi itäsuomalaiseen sänkipeltoon.
Ajattelin, että pistän peliin kaiken voimani ja heilautan itseni alas niin etten vahingossakaan osu hevoseen.
Muuten hyvä, mutta eihän minulla ollut edes jalustimia. Heivautin itseni komeassa kaaressa kahden metrin korkeudesta jäiseen peltoon ja suoraan perseelleni.
Voi vittulainen, kun koski. Kipu iski läpi pelosta turtuneen kropan ja spagettiraajojen, mutta olin elossa.
Hevonenkaan ei potkaissut. Ei se jaksanut välittää. Kiitin tyttöjä kokemuksesta ja luikin perse kipeänä sekä itsetunto muserrettuna takaisin sisälle.
Ratsastavan seksisymbolin ura loppui alkuunsa. Jatkoin rokinsoittoa heti kun persukseni sallivat istua rumpupallille.
Puulaakirokkitähti 