Kun olemme asuneet Nokialla kuukauden, käy tuskallisen selväksi, että kerrostaloasuminen ei sovi meille ollenkaan. Koirat pitävät mekkalaa keskenään ollessaan ja se häiritsee samassa talossa asuvia vuorotyöläisiä. Talonmies ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja käyvät vuoron perään tuomassa terveisiä naapureilta. Päätämme ostaa omakotitalon, jos vain saamme lainaa.

Sopiva talo löytyy Siurosta.

Olemme olleet vahvasti sitä mieltä, että Nokiaa kauemmas Tampereesta emme muuta. Onhan Siurokin Nokiaa, mutta keskustasta kymmenen kilometriä väärään suuntaan. Mietimme matkaa vielä asuntoesittelyyn ajaessamme.

”Aikamoinen talo saa olla ennen kuin tänne korpeen muutetaan.”

Talohan on aikamoinen. Se lumoaa meidät oitis. Ja kylä itsessään vaikuttaa viehättävältä. Teemme tarjouksen. Laina-asiat järjestyvät huolimatta siitä, että molemmilla on vielä menossa koeaika työpaikoissamme. Muutamme Siuroon syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2000. Työtkin jatkuvat molemmilla vielä koeajan jälkeen. Elämä sujuu.

Bändihommat sen sijaan laahaavat. KaMu ry tekee syksyllä toisen täyspitkän cd-r:n. Rumpali on vaihtunut Peten muutettua töiden perässä Helsinkiin. Ennen omaa muuttoani soitin rumpuja kun treenasimme uusia kappaleita, mutta nyt pojat ovat pestanneet bändin oikean rumpalin. Levy purkitetaan yhden viikonlopun aikana. Uusi rumpali Arwin ei ehdi opetella kaikkia kappaleita ennen studioon menoa, joten pääsen soittamaan rumpujakin.

Soitan ensin kitarat sisään puoliin levyn kappaleista bändin mukana. Sitten soitan loput kappaleista rummuilla. Rumpaloinnin jälkeen soitan loput kitararaidat. Lopuksi laulan omat osuuteni. Tehokas viikonloppu. Etenkin laulujen kanssa on ongelmia, mutta käytettävissä olevaan aikaan nähden ihan kelpo suoritus.

Uusi Karskisti vaan -levy jää edellistä Rosvoja kello kuudessa -pitkäsoittoa pienemmälle huomiolle. Turhauttaa. Lisäksi välimatka saa minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. Ehdin jo erotakin yhtyeestä, mutta liityn siihen takaisin seuraavana päivänä.

En tiedä miten oikein olisin.

Yritän järjestää treenejä joka kerta kun pistäydyn Joensuussa, mutta kavereilla tuntuu olevan muuta tekemistä. Kamujen into alkaa hiipua.

Esiintymiseni Hurjien Hippien rivissä harvenevat myös. Olen mukana joillakin keikoilla, mutta yhä enemmän vierailevana tähteenä.

Haminan seurahuoneen keikalle ajan omalla autollani. Arskan kanssa keikkavaatteita pukiessa huomaan, että porvarillinen elämä on päässyt pöhöttämään pahasti. Ihmettelemme, miten edelliskeikalla käytetyt housut eivät mahdu jalkaan enää kummallekaan. Ylioppilaspuvusta menee päälle enää takki. Siitäkin jää napit auki.

Hyvinsyöneet hipit.