Mafian mätkittävinä

Rogeria vedetään turpaan tanssilattialla. Joku täysin tuntematon korsto on odottamassa nyrkkinsä kanssa, kun Roger nostaa päätään vähän ylemmäksi joratessaan. Basisti ehdi tehdä mitään. Hän tipahtaa tanssilattiaan nenä murtuneena.

Ilmapiiri muuttuu yhdestä iskusta. Juhlat ovat ohi. Seuraavien sekasortoisten sekuntien aikana joku käy taskullani. Huomaan, että minulla ei ole enää puhelinta. Yritän turhaan selittää kadonneen puhelimeni kohtaloa portsarille. Olen niin päissäni, etten muista edes omaa puhelinnumeroani. Ihmettelen järjestysmieskopin seinällä roikkuvia käsiaseita. Järeät ovat latvialaisportsareiden työkalut.

Jurskis on jo lähtenyt nukkumaan. Hän herää ovelta kuuluvaan koputukseen. Ovella on hotellin vastaanottovirkailijatar, joka kertoo, että yksi seurueemme jäsenistä makaa sairaalan teho-osastolla potkittuna.

Ei helvetti.

Minä olen Jurskiksen huonekaveri, eikä minua näy missään. Ensiksi Jurskis luulee, että minä olen uhri ja syöksyy herättämään muita. Rogerin ja Tumpin huoneen vuode on yltä päältä veressä, joka on tullut Rogerin murtuneesta nenästä.

Jurskis löytää minut terassilta. Selviää, että sairaalassa onkin Otra.

Juttelemme havaijipaitaan pukeutuneen nuoren latvialaisen kanssa, joka on nähnyt tapahtuneen. Otra on mennyt yöllä istumaan keikkapaikan terassille. Hetkeä myöhemmin paikalle on saapunut suurikokoinen venäläinen motoristi, joka on väittänyt kitaristin istuvan hänen paikallaan. Kun Otra on alkanut nousta pöydästä luovuttaakseen paikkansa, naamaan on kajahtanut nyrkki. Vaikka Otra onkin kaatunut jo ensimmäisen iskun voimasta maahan, ei asiaa oltu jätetty siihen, vaan opetusta on terästetty potkimalla häntä päähän porukalla.

Havaijipaitamiehen mukaan paikallinen venäläismafia yrittää savustaa klubin omistavaa latvialaistunutta tanskalaisyrittäjää pois markkinoilta aiheuttamalla paikassa levottomuuksia. Ihmisiä piestään surutta.

Jutellessamme kylkeeni liimautuu nuori naisihminen, jonka huomiota herättävän flirtin tarkoitusperät tuntuvat hämäriltä. Jurskis huomaa, että naisen seurueessa olleet venäläismiehet mulkoilevat ilkeän näköisesti minun suuntaani. Ilmeisen houkutuslinnun ansiosta otsaani on ilmestynyt teksti, joka kertoo minun olevan seuraava uhri.

”Pitäisiköhän sinun poistua ja käydä hakemassa kitarasi tuolta sisältä”, Jurskis vihjaisee.

Poistun terassilta eikä kukaan lähde perääni. Jurskis käy hakemassa tavaramme hotellihuoneesta ja huomaa palatessaan minun kävelevän ulos klubin ovesta. Samassa yksi terassilla notkuneista venäläiskorstoista lähtee ilmeisen pahat mielestään minua kohti. Kanssamme hetkeä aiemmin jutustellut latvialaismies nousee ylös ja yrittää suojella minua sillä seurauksella, että saa itse pataansa oikein kunnolla. Nyrkki heilahtaa ja havaijipaitakaveri tipahtaa maahan.

Paikalle kurvaa auto. Poliisit ovat olleet tarkkailemassa tilannetta sivummalla. He puuttuvat tilanteeseen vauhdikkaasti. Kaksi poliisia syöksyy edeltä kohti venäläistä mafiaveikkoa luotiliivit yllään ja kolmas varmistaa taustalla konepistoolilla. Paikan omat järjestyksenvalvojat seuraavat tilannetta valppaina. He sentään ovat jättäneet omat aseensa roikkumaan seinälle.

Ihmisiä sekä työkseen että harrastuksekseen hakkaava venäläiskorsto tietää mitä tehdä. Hän nostaa välittömästi kätensä ylös. Jopa niin nopeasti, että tyyppi on tiennyt tasan tarkkaan mitä tuleman pitää. Poliisit ottavat miehen haltuunsa rutiinilla.

Kaiken hulluus voisi jopa ahdistaa, jos jotain tapahtuneista älyäisin. Hortoilen kiihkeiden tapahtumien ohi naula päässä. Jurskis poimii minut auton kyytiin.

Heitämme Rogerin poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta ja kurvaamme pala kurkussa sairaalaan.

Kävelemme pitkin sairaalan käytäviä. Paikka on kaikessa ankeudessaan kuin toisesta maailmasta suomalaisiin sairaaloihin verrattuna. Matkalla onnistun eksymään muista. Hortoilen yksinäni ympäristössä, joka voisi olla suoraan jostakin kauhuelokuvasta. Päässäni suhisee. Onneksi löydän kaverini ennen kuin tulee itku.

Pojat ovat sillä välin saaneet yhteyden lääkäriin, joka esittelee Otran passikopiota, kyselee hänen osoitettaan ja hokee ”brain damage”. Pelkäämme pahinta.

Helpotus on suuri, kun huomaamme meille tulleen tiedon liioitelluksi. Monosta päähänsä saanut kitaristi ei makaakaan koomassa letkuihin kiinnitettynä, vaan pystyy istumaan sairaalan tuolilla ja puhumaan.

Otran ulkonäkö näyttää pahalta, mutta ihan helvetin paljon paremmalta mitä ensimmäiset uhkakuvat antoivat ymmärtää. Hänen päänsä on paisunut potkupalloksi. Minulle tulee Otraa katsoessani mieleen oma Hampurin turpasaunani.

Sairaala on esittänyt mielipiteensä, että Otran on jäätävä sinne. Lääkäri pääsee tutkimaan häntä kunnolla vasta maanantaina.

Lähden Jurskiksen kanssa poliisiasemalle noutamaan Rogeria. Roger on ehtinyt lähteä haahuilemaan omille teilleen. Jurskiksen puhelimesta on akku lopussa ja minun luurini on varastettu, joten emme saa kaveriimme yhteyttä. Lopulta Roger löytyy jokirannasta aamukaljalta.

Roger kertoo, että hänet hakannut tyyppi on saatu kiinni. Paskiaisella on tilillään kymmeniä vastaavia pahoinpitelyitä. Poliisit ovat levitelleet käsiään. Ei voi mitään.

Murjottu basistimme hyppää kyytiin ja palaamme sairaalaan. Kaverimme ovat tulleet ulos tupakalle. Annan Otralle kaikki edellisillan keikkapalkkiot, joita on kertynyt lateina huiman sadan euron edestä. Otralla voi tulla vielä käyttöä rahoille, meidän muiden konkurssiin niillä ei ole suurempaa vaikutusta.

Jätämme kitaristin sairaalaan lepäämään ja suuntaamme vanin keulan kohti Riikaa.

Terkkarit

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s