Vuonna 2007 Itämeren kiertueelta paluun jälkeen lähdin testaamaan Teijan kanssa halpamatkailua Ryanairilla. Lensimme ensin Dubliniin, sieltä Barcelonaan ja Frankfurt-Hahnin kautta kotiin. Lennoille tuli hintaa yhteensä vähän reilut 200 euroa, halpaa kuin mikä.

Ja halpaa oli muutenkin. Barcelonassa paikalliset jobbarit möivät olutta kadulla euron per tölkki. Kaljanmyyjien varastot olivat maassa olevissa koloissa, olisivatko ne olleet joitain sulkuventtiilien paikkoja. Välillä kävimme hakemassa Maozista valtavia falafel-annoksia pikkurahalla. Toisena iltana La Ramblalla maleksiassamme meille iskettiin kouraan laput, joilla sai baarista ilmaiset drinkit. Pistimme lipareet taskuun sen kummemmin miettimättä.

Jossain vaiheessa älysimme, että se baari olisi siinä lähistöllä ja kun ei ollut mitään suunnitelmia, niin ajattelimme käydä testaamassa palvelun. Menimme baariin ja iskimme laput tiskiin.

”Näilläkö pitäisi saada ilmaiset juomat?”, kysyimme vähän arasti käyttäytyvältä baarimikolta.

”Joo, kyllä”, kaveri mutisi tiskin takaa.

”Saadaanko ottaa mitä vaan?”

Baarimikko nyökytteli ja selitti jotain, mutta musiikki oli niin lujalla, ettei saatu kaverin puheesta mitään selvää.

Mitäpä tuosta, minä tilasin itselleni ison oluen ja Teija valkkasi itselleen jonkun drinkin. Nappasimme juomat tiskiltä ja kipusimme portaat baarin yläparvelle, josta etsimme istumapaikat.

Hetkeä myöhemmin baarimikko tuli perästä kantaen mukanaan kahta pientä muovipikaria, joissa oli jotain kellertävää nestettä. Hän asetteli ne pöydälle samalla nyökytellen meille. Nyökkäsimme takaisin ja tyyppi poistui pälyillen alakertaan.

Siinäpä sitten ihmettelimme, että mikähän juttu tämä on. Tässä saattoi piillä jokin katala juoni. Jos joisimme nuo pikkupikarilliset pois, niin meiltä varmasti tultaisiin perimään rahaa. Päätimme, että on parempi jättää keltadrinkit juomatta.

Kun paikka vaikutti muutenkin tylsältä, niin kietaisimme omat juomamme huiviin ja aloimme tehdä lähtöä. Baarimikko asetteli juuri pulloja hyllyihin, kun kävelimme tiskin ohitse ulko-ovelle. Ovisuuhun oli ilmestynyt portsari, joka syventyi sanomalehteensä. Avasimme oven, huikkasimme pikaiset moikat ja poistuimme yöhön. Kadulla ihmettelimme, että olipa erikoislaatuinen paikka, mutta juomat tulivat silti ilmaiseksi.

Sitten välähti.

Niitä lappujen jakajiahan oli La Ramblalla vaikka miten paljon! Me voimme kiertää koko yön baarista toiseen juomassa ilmaista viinaa!

Ja eikun hakemaan lisää lappuja ja seuraavaan baariin. Siellä taas baaritiskille ja laput esiin.

”Näillä vissiin saa ilmaiset drinkit? Minä otan kaljan!”, hihkaisin innostuneena.

”Niin, se kalja sinun pitää maksaa”, vastasi edellispaikan baarimikkoa virkeämpi kaveri.

”Miten niin? Tässä lapussahan lukee, että ilmainen drinkki?”, hämmästelin vähän tuohtuneena.

”Niin joo, kun ensin ostat sen oluen, niin saat kaupanpäälle tällaisen”, vastasi baarimikko ja näytti mallikappaletta.

Pieni muovipikari, sisällä kellertävää nestettä.

Poistuimme paikasta korvat punaisina. Ilmaisen viinan yö tyssäsi siihen. Sen ensimmäisen baarin ohitse emme uskaltaneet kävellä koko loppureissun aikana.

– Julkaistu Puulaakirokkitähden Facebook-sivulla 21.3.2015