Reissuunlähtö menee tutulla kaavalla. Rane on kuskina. Treenaamme ensin illan Tampereella, painumme fiilistelemään baariin ja lähdemme ajamaan yöllä kohti Helsinkiä. Helsingissä käymme aamukahvilla Hakaniemen torilla ja suuntaamme läheiselle pallokentälle potkimaan jalkapalloa baarien avautumista odotellessa.

Yhdeksältä olemme jo roikkumassa Roskapankin ovenkahvassa. Viisi minuuttia myöhemmin Ukkos-Jussi saa hommattua itselleen porttikiellon.

Rumpuihme kävelee ovesta sisään ihan normaalisti, mutta eteisessä hänet yllättää paha olo. Hän ryntää portsarin ohi kohti vessaa pitäen samalla kättään suunsa edessä. Oksennusta purskahtelee sormien välistä kuin vettä Manneken pisistä. Vessassa oksennusta tulee lopulta kunnolla. Portsari ei tunne sympatiaa, vaan poistaa pahoin voineen rumpalin pihalle.

”Ja takaisin ei tarvitse enää tulla. Koskaan.”

Tapaamme Jurskiksen satamassa ja astumme laivaan. Kiertueen ensimmäinen keikka on Pärnussa. Matkaa kertyy Tallinnasta vain 150 kilometriä, joten voimme ajella kaikessa rauhassa. Perillä ehdimme kierrellä terasseja, käydä syömässä ja pulahtaa meressä. Keikkapaikalle saavumme silti etuajassa.

Keikkapaikkana on rokkiklubi, joka sijaitsee pari kilometriä keskustasta, lähiössä sijaitsevan liiketalon kellarikerroksessa. Itse rakennus on kolkko betonimöhkäle eikä se anna odottaa paljoa klubiltakaan. Tunnin verran ulkona odoteltuamme paikalle saapuu myös klubin omistaja ja pääsemme näkemään paikan sisältä päin.

Paikka ei ole ollenkaan hassumpi ennakko-odotuksiin nähden. Se on pätevä pieni rokkiklubi, jonne on sisäänkäynnit sekä liikekeskuksen sisäpuolelta että katutasosta. Klubin etuosassa on pienehkö baari tiskeineen ja taempana hieman isompi sali, jossa on lava sekä pikkuruinen tanssilattia. Tanssilattian ympärillä on sieltä täältä haalittuja muhkeita nojatuoleja ja sohvia. Tekniikassa ei ole valittamista, ihan asiallinen PA sekä valot. Backlinekin löytyy talon puolesta. Hyödynnämme osan paikan vehkeistä ja säästämme itseämme roudaamiselta.

Jurskis virittää Ukkos-Jussille rummut soundcheckin yhteydessä. Rummut ovat epävireessä, mutta niin on rumpalikin. Itsekään en ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Soitamme keikan, josta ei paljoa kerrottavaa jää. En itse asiassa muista paljoakaan.

Ei se kuitenkaan ihan surkeasti mennyt. Kaikki soittajat sentään pysyivät lavalla keikan loppuun saakka. Yleisöä ei ole tungokseksi saakka, mutta keskiviikkoillaksi ihan hyvä saldo. Kiertue tulee avatuksi lähes huomaamatta.

Herään aamulla salin puolelta nojatuolista. Nenään leijailee kahvintuoksu. Suuntaan baariin, jossa klubin omistaja on kahvinkeittopuuhissa. Hän katselee minua kulmiensa alta.

”Nukuttiko hyvin?”

”Joo, eipä valittamista.”

”Muistatko missä nukuit?”

”Joo, tuolta salin puoleltahan minä juuri heräsin. Nojatuolista.”

”Tarkoitin sitä, että missä nukuit sitä ennen.”

Nyt tipahdin kärryiltä. Klubin omistaja osoittaa baaritiskiä.

”Nukuit tuossa tiskin päällä sikiöasennossa ja ihmisillä oli hauskaa. Sinusta napsittiin aika paljon valokuvia. Lopulta kannettiin sinut porukalla sinne tuoliin nukkumaan.”

Aha.

Klubinpitäjä tuntuu kuitenkin olevan tyytyväinen illan keikkaan. Juttelemme niitä näitä ja käy ilmi, että Sindin muutaman vuoden takainen Against Police Terror 2 -festivaali, missä olin soittamassa Bulldoserin kanssa, oli tämän samaisen kaverin järjestämä.

Mukava yhteensattuma.

Kyselen häneltä, että tietäisikö tämä edullista autokorjaamoa. Vanissa ei toimi valot. Pitkille vaihtaessa valot katoavat kokonaan. Olen ostanut varaosan jo Suomessa, mutta aika ei ole riittänyt sen asentamiseen. Keikkajärjestäjä opastaa meidät korjaamolle, jossa osa saadaan vaihdettua nopeasti ja edullisesti.

Hyvästelemme Pärnun ja lähdemme ajamaan kohti Riikaa. Illalla on keikka Depossa. Olemme saaneet siellä kyseenalaisen maineen. Depon sivuilla mainostetaan, että tämän bändin kaverit ne vasta ovat kovia juomaan. Epäilen, että emme tuota pettymystä tälläkään kertaa.