Kirjoittaja: darwinsorjonen

Kaljanhuuruista paahtoa

Posted by

0

Pari viikkoa Joensuun keikan jälkeen pakkaan soittokamani vaniin ja hurautan treenikiertueelle Baltian-reissua varten. Suunnitelmissa on treenata ensin Jurskiksen luona Kaarinassa Veljekset Perseen kanssa ja siirtyä sieltä Otalammelle pistämään Terveyskeskuksen setti kuntoon ennen kuin pyyhällämme aamulautalla Suomenlahden yli.

Sekalaisilla kokoonpanoilla tehtävän varsinaisen rokkiturneen ensimmäinen takaisku on tapahtunut jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. Kiertueemme on typistynyt kahteen keikkaan tuplabuukkauksen takia. Peruutus tulee Jelgavasta, jossa en ole käynyt aiemmin soittamassa.

Enkä käy nytkään. Olen toki käynyt kaupungissa turistina Teijan kanssa ja tykästynyt siihen kovasti.

Treenit Kaarinassa muodostuvat melko kosteiksi, mutta saamme kasaan tanakan setin. Treenaamme Jurskiksen olohuoneessa keskiviikkoillan ja torstaiaamun. Setti sujuu niin hyvin, että ne pienet huolet, joita minulla on keikkojen suhteen ollut, hälvenevät saman tien. Nautituilla oluillakaan tuskin lienee liiemmin totuutta vääristävää vaikutusta.

Torstaiaamun treenien päätteeksi pakkaamme kamat autoon ja lähdemme ajelemaan kohti Otalampea. Pakkaamatta jäävät vahvistimeni kanavanvaihtopedaali ja auton vara-avaimet.

Kaikki tarpeellinen sentään on mukana. Napsautan seuraavan tölkin auki.

Otalammella saamme myös Terveyskeskuksen setin iskuun. Soitamme vain vanhoja kappaleita. Ei tässä ole hätäpäivää tämänkään bändin kanssa. Kunhan vain selviämme laivaan niin kaikki on hyvin.

Loppuillasta alan olla jo aika pierussa. Pari päivää on mennyt kaljan voimalla.

Onneksi muut ovat olleet skarpimpina kuin minä. Ehdimme laivaan komeasti. Olemme varanneet paikan henkilöautolle, vaikka vanin mitat menevät joka suhteessa yli henkilöautolle määrätyistä rajoista. Kukaan ei kiinnitä ylimääräisiin sentteihin huomiota, vaan ajamme auton parkkiin autokannelle ilman ongelmia.

Käyn syömässä aamiaisen ja juon pubissa pari olutta. Väsymys hieman painaa, mutta en anna sen haitata. Baarissa raikuva karaokekaan ei häiritse rokkireissufiiliksissä. Puhelimeni akku on päässyt lähes tyhjenemään, joten vien puhelimeni lataukseen laivan infotiskille.

Kun menen noutamaan sitä tuntia myöhemmin, on paikalla kuvausryhmä, joka kuvaa televisioon Laiva-nimistä tosi-tv-sarjaa. Saan puhelimeni latauksesta ja vaihdan muutaman sanan purserin kanssa päätyen samalla muutaman sekunnin ajaksi tv-sarjaan.

En osaa aavistaakaan sitä, että kun ohjelma tulee lopulta ulos, on puhelin jo aikapäiviä sitten kadonnut. Se tulee olemaan menneen talven lumia jo seuraavana yönä.

Ajamme kohti Liepajaa kovaa vauhtia. Matkaa kertyy Tallinnastakin vielä lähes 600 kilometriä. Onneksi keli on hyvä eikä minulla ole ajovuoroa. Keskityn juomaan kaljaa. Se lämmittää niin, että tauolla uskaltaudun käymään uimassakin. Kylmä vesi virkistää kummasti muun pulahtelun keskellä.

Jos minä alan olla kaljoissani, niin samaa voi sanoa myös Otrasta. Kitaristi hortoilee kusitaukoa pitäessämme keskellä maantietä vaarallisen näköisesti. Hänen peräänsä on parempi vähän katsoa, koska miehellä itsellään on vauhti päällä.

Enpähän ole yksin.

Tiedän, että minun on siirryttävä jossain vaiheessa vesilinjalle. Taktiikka on toiminut Liepajassa ennenkin. Pääasia, että keikat hoituvat kunnialla.

Perillä on odottamassa tuttu miksaaja. Hän tervehtii meitä leveästi virnistäen. Paikan backline on vaihtunut astetta huonompaan, mutta muuten laitteisto on asiallista. Kuulemme myöhemmin, että koko klubi on jouduttu rakentamaan uusiksi pari vuotta aiemmin riehuneen tulipalon takia.

Väännämme soundcheckiä miksaajan johdolla. Terveyskeskuksen osuus menee minun osaltani turhaksi kiukutteluksi, koska mielestäni soundcheckissä soittamamme biisit eivät vain nyt kulje niin kuin pitäisi. Syyllinen löytyisi helposti peiliin katsomalla, vaikka en sitä itse myönnä enkä älyäkään. Pitkä kaljanhuuruinen automatka on syönyt parhaimman terän. Kinastelusta huolimatta saamme väänneltyä äänet kohdilleen ja lähdemme syömään keikkapalkkiopitsoja.

Itse keikat menevät vaihtelevasti. Terveyskeskuksen keikka jättää toivomisen varaa, vaikka huonompiakin on tullut soitettua. En ole sisäistänyt bändin vanhoja kappaleita ja soitan välillä mitä sattuu.

Veljekset Perseellä raikaa hieman paremmin vaikka triona soittaminen tuokin haastetta lavankäytölle. Saamme kuitenkin aikaiseksi kohtuullisen show’n.

Yleisöä valuu paikalle jonkin verran, vaikka hetkeä ennen aloittamistamme on vaikuttanut todella heikolta. Väkeä on hieman vähemmän kuin edellisellä visiitillämme, mutta meidän ei sentään tarvitse soittaa tälläkään kertaa aivan tyhjälle salille.

Takahuoneessa muutaman tunnin kestänyt vesilinja saa tylyn lopun paikalle tuotujen vodkapullojen muodossa. Lähdemme viettämään iltaa ihmisten pariin.

Sitten kaikki alkaa mennä vahvasti päin persettä.

VPTreenit

VPTreenit2

Kuvat Tytti Juhola.

Joensuussa räsähtää

Posted by

0

Ennen Baltiaan lähtöä pistäydymme keikalla Joensuussa. Molemmat bändini ovat mukana ja vieläpä ykkösmiehityksillään. Toukokuulle sattunut lämpöaalto on nostanut lämpötilat Itä-Suomessa pitkälti yli kahdenkymmenen asteen ja terassit täyttyvät asiakkaista. Keikalle on tulossa paljon vanhoja kavereitani, ja fiilikset ovat katossa.

Keikkapaikkana on torin kupeessa sijaitseva La Barre ja jo sinne saavuttuamme paikalla on paljon tuttuja naamoja. Ihan parasta. Käymme tervehtimässä paikallista Kenttäoikeus-yhtyettä, teemme nopeat soundcheckit ja lähdemme kaupungille syömään.

Syötyämme suuntaamme La Barren kattoterassille, jossa piisaakin kavereita oikein urakalla. Näen tyyppejä, joihin en ole törmännyt yli kymmeneen vuoteen. Eipä voisi parempaa yleisöä toivoa.

Olen liekeissä, kaljakin maistuu hyvältä.

Kenttäoikeuden soitettua settinsä alan valmistautua omiin keikkoihini. Ensiksi olisi tiedossa rumpalinhommia Terveyskeskuksessa.

Soitamme parhaan keikan siltä ajalta, jona minä olen ollut mukana bändissä. Kaikki toimii hemmetin hyvin. Soitamme muutaman kappaleen tulevalta levyltämme ja ne potkivat mainiosti vanhojen hittien seassa. Sama mieltä ovat niin yleisö kuin keikkajärjestäjäkin.

Paikalle saapunut Swein näyttää persettään. Hyvä homma. Jotkut asiat pysyvät vuosikymmenestä toiseen. Menemme fiiliksissä takahuoneeseen, jossa ehdin hengähtää hetkisen verran.

Voittokulku jatkuu hetkeä myöhemmin. Soitamme yhden parhaista Veljekset Perseen keikoista koskaan. Tänään soittohommat kulkevat komeasti. Muutaman kappaleen temmot tuppaavat lähtemään lapasesta, mutta se ei lopulta haittaa kokonaisuutta. Yleisö tykkää tästäkin esityksestä, baaritiskin takana majailevan keikkajärjestäjän hymy loistaa lavalle saakka. Poistumme takahuoneeseen valtavan huutomyrskyn saattelemina.

Sitten räsähtää.

Jonssonilla ovat olleet hermot pinnassa jo pitkin iltaa. Jokin painaa miehen mieltä enkä minäkään ole osannut ottaa kaveria huomioon. Nyt mitta on tullut täyteen. Hän huutaa lopettavansa keikkahommat tähän ja iskee kitaransa palasiksi takahuoneena toimivan keittiön lattiaan.

Kitaran kaula menee poikki kahdesta kohtaa. Les Paulista tulee saunapuita.

Tuijotan vuoronperään Jonssonia ja hänen kitaraansa. En käsitä yhtään, että mitä täällä tapahtuu. Yleisö jatkaa huutamistaan salin puolella. Palaamme lavalle soittamaan encoren ilman Jonssonia. Eipähän tämä yleisön vika ole. Soitamme kolmestaan Eppu Normaalin ”Poliisi pamputtaa” -kappaleen. Saamme apua yleisöstä, kun pari kaveriamme kipuaa lavalle laulamaan taustoja.

Kaiken kaikkiaan hämmentävä keikka. Ja hämmentävyys jatkuu entisestään.

Olemme haukkaamassa happea ulkona, kun joku nainen kompastuu keikkapaikan rappusissa. Portsari syöksyy katsomaan miten naisen kävi ja saa seuraa Ukkos-Jussista, joka on siviiliammatiltaan sairaanhoitaja. Naiselle ei onneksi käy sen pahemmin, mutta Ukkos-Jussin ja portsarin välille syntyy sanaharkkaa. Jopa niin paljon, ettei Ukkos-Jussi pääse enää sisälle ravintolaan.

Homma alkaa mennä naurettavuuksiin. Kaikki soittokamamme ovat vielä lavalla. Lähden sisälle aloittamaan roudaamista ja Roger jää puhumaan järkeä portsarille. Lopulta tuohtunut Ukkos-Jussi pääsee hakemaan tavaroitaan. Kamoja pakatessaan hän avautuu sen verran suuriäänisesti, että portsarikin saapuu paikalle ja suukopu alkaa uudestaan.

Sitten minullakin menee hermo.

Kehotan molempia osapuolia pistämään turpansa kiinni ja keskittymään siihen, että saamme kamat kasaan ja pääsemme täältä pois. Riitapukarit uskovat puhetta, ja saamme roudattua rojut kyytiin. Jonsson ja hänen tyttöystävänsä päättävät nukkua yönsä autossa eivätkä lähde vanhempieni tarjoamaan majapaikkaan.

Paluumatka Tampereelle sujuu kuitenkin sopuisissa merkeissä. Jonsson ilmoittaa pitävänsä päänsä eivätkä edes minun äidiltäni pyytämät sovintokarjalanpiirakat saa häntä muuttamaan mieltään.

Bändi on muutosten edessä. Ja lisää muutoksia on luvassa Latviassa.

Barre1

Barre2

Barre3

Barre4

Barre5

Kuvat: Roger Nyman

Paluu rumpupallille

Posted by

0

Veljekset Perseen meno on muuttunut tahmeaksi. Minulta ei tule enää uusia kappaleita samalla tahdilla kuten aikaisemmin. Ketään ei tunnu muutenkaan kiinnostavan uusien biisien tekeminen. Meistä on tullut oma coverbändimme. Kokoonnumme treenikämpille ennen keikkaa soittamaan saman vanhan setin kertaalleen läpi.

”Joo, hyvin menee. Eiköhän se ollut tässä.”

Jonssonilla on aina kiire eikä muitakaan tunnu kiinnostavan hirveästi. Yritämme jotain, mutta monesti tekeleeni tyrmätään jo heti kättelyssä. Ehkä ne ovatkin paskoja, mutta kyllä niistä aiemmin on saatu edes jotain irti.

Roger soittaa minulle kevättalvesta ja houkuttelee rumpaliksi Terveyskeskukseen. Olemme soittaneet useampiakin keikkoja kimpassa ja tulemme soittamaan varmasti jatkossakin. Liittymiseni bändiin kuulostaa logistisesti järkevältä, soittaisimmehan kumpainenkin Rogerin kanssa sekä Veljekset Perseessä että Terveyskeskuksessa. Keikkoja voisi myydä näppäränä pakettiratkaisuna.

Itsekin kaipaan piristystä ja vaihtelua. Useammassa bändissä soittaminen saman illan aikana ei tuota ongelmia, tulihan sitä harrastettua parikymmentä vuotta aiemminkin. Muutamaa päivää myöhemmin saan puhelun bändin pomolta Tumpilta.

”Tervetuloa Terkkareihin! Eka keikka ois parin viikon päästä.”

Soitan ensimmäiset treenini Terveyskeskuksen kanssa lauantaina iltapäivästä Vihdin Otalammella ja ensimmäisen keikkani samana iltana Hyvinkäällä. Treenimäärään nähden soitto sujuu ihan hyvin. Kompit kestävät kasassa paremmin kuin osasin odottaa. Rumpujen takominen on mukavaa puuhaa.

Seuraavissa treeneissä teemme levyllisen uusia kappaleita. Hommassa on tekemisen meininki.

Noin kuukautta myöhemmin juhlimme Nummelassa Tumpin viisikymppisiä ja samalla Terveyskeskuksen kolmikymppisiä. Veljekset Perse soittaa juhlissa erikoiskokoonpanolla, koska sekä Ukkos-Jussi että Jonsson ovat estyneitä. Jurskis tulee tuuraamaan Ukkos-Jussia ja Jonssonia tuuraa Terveyskeskuksen kitaristi Tommi. Tekijämiehet hanskaavat tilanteen mallikkaasti lähes treenaamatta.

Muuten esitykset eivät päätä huimaa, pitkälti omasta syystäni. Kaljanjuonti ja saunominen vievät taas suorituksestani parhaan terän. Rumpalointini kuulostaa Rogerin korvaan siltä kuin peltitynnyri olisi pistetty tulemaan mäkeä alas, kitaransoitto lienee sentään sujunut enempi sinne päin. Kukaan ei ainakaan muuta väitä.

Synttärikeikat nyt tuppaavat olemaan vähän tällaisia.

Uudet kuviot antavat minulle lisää virtaa ja se saa minut suuntaamaan katseeni Suomenlahden eteläpuolelle. Edellisestä rokkireissusta Baltiaan on kulunut luvattoman paljon aikaa. Onnistuneella turneella saisi pyyhittyä mielen sopukoista sähkölamauttimen jättämät arvet. Alan buukata kolmen keikan viikonloppukiertuetta, jolle osallistuisivat molemmat bändini.

Lyhyen sähköpostirumban jälkeen keikkapaikoiksi varmistuvat vanhat tutut rokkimestat Liepajassa ja Riiassa sekä minullekin uusi klubi Jelgavassa.

Itse olen innoissani, mutta kaikki bändikaverini eivät ole ideasta yhtä otettuja.

Ukkos-Jussi ilmoittaa, että ei pääsekään mukaan työesteidensä takia ja Jonsson ei pääse muuten vaan. Tommi ei näe pointtia koko hommassa.

Lähdemme reissuun tuuraajien voimin. Jurskis lähtee tuuraamaan Ukkos-Jussia, Jonssonin tilalle emme ota ketään. Soitamme triona. Terveyskeskukseen liittyy yhtyeessä jo vuosia soittanut, mutta sittemmin aktiivikokoonpanosta jättäytynyt kitaristi Otra. Otralla on kulttimaine kovana kitaristina ja rempseänä veikkona. Emme ole koskaan aiemmin soittaneet yhdessä, mutta en epäile ettei homma toimisi.

Kuusi miestä, kaksi bändiä. Melko kompakti paketti.

Porukka on kasassa, joten voimme alkaa varata lauttalippuja.

Terkkarit
Kuva: Mari Korpimäki

Identiteettivarkaus iskee takaisin

Posted by

0

Käyn Jonssonin kanssa soittamassa akustisena duona Kassan baarin hautajaisissa. Meillä on ollut suunnitelmissa perustaa uusi bändi, jonka kappaleiden sanoitukset perustuvat Emmerdale-tv-sarjaan. Kassan baarissa soitamme vielä Veljekset Perseen ohjelmistoa, mutta keikka toimii hyvänä harjoituksena Trio Emmer & Dalelle.

Baarin hautajaisissa on rempseä tunnelma ja juhlat jatkuvat totutusti Hongiston saunalla pitkälle seuraavaan päivään saakka. Joraamme munasillamme saunan terassilla Jarno Sarjasen tahdissa. Paikallinen kylänmies kurvaa paikalle mopedilla ja tarjoaa huikat hihastaan löytyvästä putelista. Maalla on tunnetusti mukavaa.

”Ota sitten varovasti näitä kaljoja. Nää on tuotu Venäjältä ja ovat aika vahvoja”, Janne varoittelee, kun tarjoaa minulle saunajuomaa.

Kaveri tietää mistä puhuu. Herään Jämsässä auton takapenkiltä ilman paitaa.

Luulen, että jupakka identiteettivarkauden osalta on ohi. Saan kuulla, että jutun pääepäiltykin on tavoitettu. Ketku on saanut raastuvassa tuomion rötöksistä, joissa minun osuuteni on vain jäävuoren huippu.

Esiinnyn talvella Kuningaskuluttaja-ohjelman identiteettivarkauksia käsittelevässä jaksossa. Haastattelu kuvataan Pispalan Pulterissa. Ukkos-Jussi on mukana ja näyttelee lavastatetussa tilanteessa pitkäkyntistä, joka pöllii lompakon takkini taskusta.

Haastatteluosuuden purkittamisen jälkeen siirrymme treenikämpälle, jossa kuvataan Veljekset Persettä harjoittelemassa. Roger ja Jonsson eivät ehdi paikalle, joten turvaudumme tuuraajaan. Kaverimme Aku soittaa kanssamme ”Hampuria” televisio-ohjelmaa varten.

Ajattelen, että koko identiteettivarkausjupakka on taputeltu lopullisesti unholaan. Mieli on hyvä ja riemua lisää se, että tupakoimattomuus on saanut kullinikin taas jämäkämmäksi.

Olen tammi.

Obeliski.

Näsinneula.

Kollaan Vasama valmiina vastaanottamaan sankariseppeleen.

Identiteettivarkaus iskee kuitenkin takaisin äkkiväärällä kierteellä. Minulle iskee jumalaton selkäkipu keväällä, melkein vuosi Kuopion-keikkareissun jälkeen. Olen lähdössä Teijan kanssa lomalle Egyptiin ja tiedän, että vaikka lennosta hengissä selviäisinkin, perillä ei odota pelkkää uima-altaalla makoilua. Teija raahaa minut taatusti harhailemaan ties minne aavikoille, hautakammioihin, korallisukelluksille ja kamelikyyteihin. On parempi hoitaa itselleni kunnon mömmöt, joilla turruttaa kivut.

Soitan työterveyteen varatakseni lääkäriajan. Ajanvarauksessa työskentelevä virkailija haluaa tarkistaa, että yhteystietoni ovat ajan tasalla.

”Olikos sinulla tämä kotikunta edelleen Kuopio?”

Kysymys iskee vasten kasvoja kuin märkä rätti. Ei helvetti. Puhelinnumeronikin on vaihdettu yhteystietoihin. Se kuuluu yhdelle minun nimissäni avatuista liittymistä.

Menen vastaanotolle Tampereella ja pyydän virkailijalta, että vaikka kysymys voikin kuulostaa hieman oudolta, niin voisiko hän tarkistaa milloin olen käynyt työterveydessä aiemmin.

”Täällä ois päivämäärä viime lokakuulta”, virkailija katsoo koneelta.

”Joo, se on ihan ok”, vastaan pienen miettimisen jälkeen.

Silloin sain sähkölamauttimesta.

Seuraavaksi vastaanottovirkailija kertoo, että olen käynyt työterveydessä sitä edellisen kerran kesäkuussa.

”Ai, mutta tää onkin Kuopiossa.”

Bingo.

Pyydän kertomaan lisää. Vastaanoton päätteeltä ei löydy kuin tieto, että olen varannut ajan vastaanotolle Kuopion toimipisteeseen. Lääkäri pääsee näkemään enemmän mahdollisista toimenpiteistä. Pyydän tulosteen ajanvaraustiedoista ja menen lääkärin vastaanotolle.

Lääkäri tutkii ensin selän ja sitten Kuopion vaivat. Koneelta ei löydy mitään merkintöjä hoitotoimenpiteistä.

Päättelemme, että ajan varanneella hämäräveikolla on mennyt pupu pöksyyn eikä hän ole koskaan ilmestynyt vastaanotolle. Lääkäri itse on kokenut vastaavan identiteettivarkauden muutamaan vuotta aiemmin. Vertailemme hetken kokemuksiamme, kunnes poistun vastaanotolta sairauslomalapun ja kipulääkereseptin kanssa.

Seuraavan keikkani soitan Kuopiossa, samaisessa baarissa kuin vuotta aiemmin. Hobon toimesta minulla on baarissa piikki auki.

Kuopio on sittenkin hieno kaupunki.

EmmerDale

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/02/identiteettivarkaus-sekoittaa-elaman

Sähkön lamauttava vaikutus

Posted by

0

Selvittäessäni identiteettivarkauden jälkipyykkiä ilmenee muitakin huolia. Ei ota eteen. Erektiohäiriö se tästä vielä puuttui. Tutkin nettiä ja siellä tupakointi on mainittu yhdeksi potentiaaliseksi syyksi. Olen viime aikoina polttanut kuin korsteeni. Vikaa on varmasti myös omassa päänupissani. Ensimmäisen kerran jälkeen jännittää, että seisooko se tällä kertaa vai ei. Ja jännittäessä ei seiso varmasti.

Erektiohäiriö antaa kummasti motivaatiota tupakanpolton lopettamiseen. Röökin imeminen loppuu kuin seinään. En tarvitse nikotiinipurukumia enkä muita apukeinoja. Tupakkaa ei tee mieli ollenkaan. Miinuspuolena alkoholinkäyttö lisääntyy samassa suhteessa. Tupakan sijaan tuopin kyytipojaksi alkaa ilmestyä snapseja.

Hermoja lepuuttakseni päätän pistäytyä kavereiden kanssa Riiassa viikonloppureissulla. Meno on kosteaa jo Tampereelta lähdettäessä. Tahti vain kiihtyy, kun olemme kirjautuneet hostelliin ja lähdemme kaupungille. Tankkaan Riga Black Balsamia ja olutta kuin sieni. Tuttuun tyyliini eksyn kavereistani ja seikkailen yksin vanhassa kaupungissa.

Menen Paddy Wheelan’s -nimisen pubin vessaan. Käsiä pestessäni huomaan, että vessaan tulee joku muukin.

Sitten kaikki katoaa, on pelkkää tyhjää.

Herään kadulta nilkka mustana ja turvoksissa, ilman puhelinta ja taskut pengottuina. Minut on ryöstetty. Laahustan kilometrin matkan hostelliin. Nilkkaan koskee jokaisella askeleella. Onneksi passi on sentään tallessa, olen jättänyt sen fiksusti hostelliin.

Seuraavana päivänä käyn kysymässä Paddy Wheelan’sissa, että onko siellä nähty puhelintani. Ei ole. Sen sijaan henkilökunta muistaa minun olleen siinä kunnossa, etteivät jalkani ole kantaneet. Tarjoilijattaret kertovat minun tulleen yläkerrassa olevasta vessasta jalat spagettina. He eivät ole koskaan nähneet vastaavaa. Olen suorastaan valunut alas portaita.

Kumma juttu. Taju ja tolkku minulla ovat hukassa useinkin, mutta jalat yleensä kantavat.

Kotiin palattuani katson kylkeäni ja näen siinä suuren ellipsin muotoisen mustelman, jonka keskellä on kaksi pientä reikää.

Kerron jäljestä Ranelle.

”Saatana, oot saanut sähkölamauttimesta!”, Rane viestii verrattuaan lähettämääni kuvaa netistä löytämiinsä otoksiin.

Samaan johtopäätökseen päätyvät työkaverinikin. Ilmanko veti olon veteläksi.

Itse en uskalla netistä löytyviä kuvia edes vilkaista. Ensi käden kokemus riittää.

Työpaikan naiset patistavat minut työterveyteen tutkituttamaan, etten ole saanut lamauttimesta HIV:tä tai hepatiittia. Ties kuinka monta ihmistä sillä vehkeellä on lamautettu ennen minua.

Lääkäri tutkii jäljet ja toteaa naureskellen, että ne taudit saadaan kyllä ihan eri tavalla. Kyljen reiät ovat vain pintahaavoja, jotka paranevat omia aikojaan. Myös turvonnut ja mustunut nilkka korjaantuu uuden veroiseksi ihan itsestään.

”Parempaa onnea jatkossa”, lääkäri huikkaa hymyillen, kun teen lähtöä.

”Niinpä. Toivotaan näin”, mutisen vastaukseksi.

Yritän hymyilläkin, mutta en saa aikaiseksi kuin onnettoman virnistyksen. Erektiohäiriöstä en ilkeä lääkärille edes mainita.

Sen tiedän, ettei siihen ainakaan sähkö auta.