KaMu ry:n kokoonpano on hiljalleen palautunut lähes samaksi kuin Maakuntasarjan mutapainia -levyllä. Minä, Riivattu ja Arto soitamme kitaroita, Mikko on palannut bassoon ja Swein hoitaa lauluhommat yhdessä minun kanssani. Rumpuvuoroja ei onneksi tarvitse enää jakaa kitaristien kesken, koska olemme saaneet bändiin lopulta myös oikeita rumpaleita. Ensin rumpuja soitti Ema ja hänen muutettuaan pois kaupungista saimme tilalle muun muassa Hurjissa Hipeissä soittavan Peten. Muista jäsenistä poiketen Petelle pitää keksiä myös uusi sukunimi, koska hän ei kuulemma halua pilata orastavaa mainettaan meidän kanssamme mesoessa.

”Ole sitten vaikka WinWin Puustinen.”

Peten huoli on aiheellinen, koska auomme päätämme kaikille. Enon Kanavarantarockissa soitamme ennen pääesiintyjäksi kiinnitettyä Nightwishiä. Matkalla Enoon bongaamme mainoksen yökalastuksesta. Pitipä sattua. Välispiikeissä vittuilemme Yökalalle sen minkä ehdimme. Mitään erityistä syytä siihen ei ole. Se vain on meistä hauskaa.

Nightwishin aloitettaessa oman keikkansa Arto päättää, että kyllä täältä jo joutaa kotiin. Hän peruuttaa peräkärrin lavan viereen ja me käymme noukkimassa Marshallimme lavalta oopperahevin raikuessa ympärillä.

Parisen viikkoa myöhemmin törmään Ilosaarirockissa Nightwishin Tarja Turuseen, jolta käyn pyytämässä kädestä pitäen anteeksi taannoista päänaukomista. Nuori laulajatar ei ole tapahtuneesta millänsäkään, hän vain naureskelee ujosti vilpittömälle hönöveikolle.

KaMu ry saa apurahaa Joensuun Popmuusikoilta studiota varten. Käymme äänittämässä 27 kappaleen mittaisen pitkäsoiton. Levyn tuottajana häärii Ema. Edellisillan pitkäksi vetänyt tuottajalupaus syöksyilee ympäri studiota valtavan innostuksen vallassa kahden ensimmäisen kappaleen miksauksen ajan ja nukahtaa sitten sohvalle. Levyn äänittänyt studioisäntä Kuronen myös tuottaa sen loppuun yhdessä bändin kanssa.

Levyn kansikuvaksi on tarkoitus pistää bändin perustaneen Kiliffin kesälomareissullaan nappaama kuva, jossa hän oman kertomansa mukaan kostaa Rovaniemen polttamista naispuoliselle saksalaisturistille.

Takaapäin.

Lopulta kuvaa ei kuitenkaan löydy. Yllätys.

Sen sijaan napsimme Kiliffistä erilaisia kuvia, joissa hän uhoaa kameralle. Minä sommittelen kuvista kollaasin levynkanteen. Levyn nimeksi tulee Rosvoja kello kuudessa.

Vaikka levy julkaistaan vain cd-r:nä, se saa yllättävän paljon huomiota. Bändistä tehdään lehtijuttuja maakunnan lehtiin ja saamme radiosoittoa. Valtakunnallisissa musiikkilehdissä on levystä arviot. Soundissa levy valitaan kuukauden demoksi ja saamme siitä palkinnoksi bassokiihdyttimen. Myymme sen äkkiä pois. Mikon bassottelu on ihan tarpeeksi kiihkeää ilmankin.

KaMu ry:n soittokunto on vuosien hinkkaamisen jälkeen kohdallaan. Soitto on kellontarkkaa ja se myös svengaa. Bändi erottuu myös ulkonäöllään. Pukeudumme kieli poskessa kaikkien hevikliseiden mukaisiin asusteisiin. Leopardikuosille on taas käyttöä.

Itsekin jaksan heilua paremmin eturivissä, koska olen tiputtanut painoani kolmisenkymmentä kiloa. Olen muutenkin paremmassa kunnossa kuin koskaan. Keikoilla on hienompaa kuin ikinä. Koko bändi skarppaa ja ryyppää keikoilla vasta soittohommien jälkeen. Sikäli nurinkurista kun kyseessä on yhtye, jonka kaikki kappaleet kertovat kaljasta.

Ehkä juuri siksi Kuopiossa KaMu ry:n keikkapalkkio maksetaan kaljana. Skarppauspäätös pitää vaikka se lujille ottaakin. Keikan jälkeen syöksymme baaritiskille ja huomaamme, ettemme ehdi millään juomaan kaikkia meille luvattuja tuoppeja. Mukaan niitä ei voi ottaa, lakikin moisen kuulemma kieltää. Mutta periksi ei anneta. Pyydämme juuri ennen valomerkkiä baarimikkoa laskemaan loput oluet meille tuoppeihin ja viemme ne takahuoneeseen.

Pähkäilemme, miten saisimme salakuljetettua ne mukanamme autoon. Tyhjiä pullojakaan ei ole matkassa. Riivattu saa päähänsä klassisen idean. Hän laittaa kaksi muovikassia päällekkäin ja katoaa vessaan.

”Testasin vedellä. Ei vuotanut pisaraakaan! Jee, nyt vain kaljat sisään!”, hän riemuitsee kun palaa takahuoneeseen.

Nerokasta! Kaatelemme tuoppien sisällön muovikasseihin salaa henkilökunnalta ja salakuljetamme aarteen autoon.

Emme ehdi edes Joensuuhun johtavalle tielle, kun auton lattia lainehtii kaljasta.

Muovikassit vuotavat kuin seula.