Olen yli nelikymppinen harrastelijamuusikko ja -seikkailija ja soittanut rokkibändeissä puulaakitasolla kolmekymmentä vuotta.

En ole saavuttanut mainittavaa menestystä, mutta kokenut paljon. Näitä molempia on arvattavasti edesauttanut persous oluelle. Seikkailijasta on lyhyt matka sekoilijaksi.

Ystäväni Jonsson on sanonut minusta vaimolleni jonkin reissumme jälkeen:

”Vaikka kaikilla on tasan tarkkaan tiedossa, mitä tuleman pitää, niin silti se onnistuu aina jotenkin yllättämään.”

Pitänee kutinsa, vaikka en sitä tahallani teekään.

Sisäänrakennettu ominaisuus.

Joukkueurheilu opettaa kuulemma ihmisille tärkeitä käyttäytymissääntöjä, joilla tulla toimeen yhteisössä. Kuten sen, ettei suihkussa saa kusta.

Minä kusen.

Ja niin tekevät rokkiporukoissa monet muutkin. Teot ja tapahtumat ovat joskus arveluttavia, välillä säälittäviä, joskus hillittömän hauskoja ja hyvin usein täysin absurdeja.

Olen kertonut tarinoita seikkailuistani keikkamatkoilla, illanistujaisissa, takahuoneissa, työpaikan kahvipöydässä ja nettipalstoilla. Tuon tuosta minulle on esitetty kysymys:

”Milloin aiot kirjoittaa muistelmasi?”

Ne ovat tässä.

Darwin Sorjonen