Pärnu

Havahdun noutopöydän äärestä juuri kun olen tiputtanut munakokkelilla ja raejuustolla lastatun lautasen lattialle. Katselen ympärilleni ja yritän hahmottaa missä olen. Näyttää hotellin aamiaistarjoilulta. Päättelen nopeasti, että olen tullut pummiaamiaiselle ja munannut nyt koko homman.

Mahtavaa. Kohta minut heitetään pihalle. Vähintään.

Hyvä jos eivät poliiseja soita.

Olemme lähteneet parille keikalle Baltiaan syksyn Venäjän-reissua odotellessa. Vladimir puuhaa Veljekset Perseelle keikkoja niin Pietariin kuin Moskovaankin. Niitä odotellessa olen buukannut keikat Pärnun Bluespäivien päätösklubille ja Liepajaan Fontaine Palacen hardcore-iltaan. Samalla voimme hieman rantalomailla.

Poikakerhon kesäretki.

Olemme päättäneet soittaa molemmissa keikkapaikoissa tismalleen saman setin. Veljekset Perseestä ei saa bluesia tekemälläkään, mutta emme anna sen häiritä. Olemmehan me melko kaukana hardcorestakin. Eipä tuo nyt ole niin tarkkaa, vedetään pokalla.

Matkalla on tarkoitus myös kuvata musiikkivideo ”Bussipysäkillä”-kappaleeseen paikallisilla bussipysäkeillä, joista osa on hyvinkin koristeellisia. Jonsson on ostanut juuri ennen reissua itselleen videokameran. Tuore ohjaajamestari aikoo kuvata videon lisäksi myös dokumenttielokuvan.

Edellisturneella kuvattu materiaali on juminut kuvaajana toimineen Jurskiksen leikkauspöydälle. Valmistunee aikanaan. Tehdään odotellessa toinen.

Reissu on startannut muutenkin kuvauksellisesti. Heti alkajaisiksi kävin näyttelemässä Rogerin kanssa humalaisia Helppo elämä -tv-sarjan kuvauksissa. Tuttu kaveri on vastuussa sarjan avustajista ja etsi Facebookin kautta yhteen kohtaukseen humalaista ja korstoa. Kuvaus sopi itseeni ja Rogeriin. Lähetin kaverille valokuvan, hän näytti sen ohjaajalle ja homma oli sovittu. Olimme juuri mitä he etsivät. Kysyin vielä kaverilta, että meinaako tuotantoyhtiö hoitaa meille rekvisiittahumalat vai kustannammeko ne itse.

”Ilmestymisenne kuvauspaikalle selvin päin olisi suotavaa.”

Selvääkin selvempi homma.

Näyttelin kohtauksessa pankkiautomaatista rahaa nostavaa hönöveikkoa, jonka yksi sarjan päähenkilöistä aikoi rullata, mutta Rogerin saapuminen sotkikin suunnitelmat. Olin nostavinani rahaa käyttäen omaa pankkikorttiani, mutta nappasinkin kameralta piilossa teipillä automaattiin kiinnitetyn nipun, jossa oli kahden kaksikymppisen välissä paperilappuja. Laskin rahat niin, etteivät setelinipun täytteenä olevat paperit näkyneet kameraan. Kaksikymppiset tulivat apulaisohjaajan taskusta.

Rosvo jäi nuolemaan näppejään, kun huojuin Rogerin kanssa loitommalle kädet toistemme hartioilla. Kohtauksen päätteeksi jätimme juoksematta läheiseen Alkoon tuhlaamaan apulaisohjaajan rahat, vaikka ajatus houkuttikin.

Humalaisen näytteleminen onnistui luonnostaan. Kohtaus oli purkissa toisella otolla.

Nyt pitäisi puolestaan yrittää näytellä selvää.

Meillä ei ollut aikaa pitää treenejä ennen reissua, joten kuvausten ja lautan lähdön välissä pääsimme treenaamaan kaverimme Tumpin luokse Vihtiin. Siellä päätimmekin soittaa treenien sijasta keikan Tumpin perheelle ja kavereille. Näin saatiin näppärästi kolmaskin keikka.

Tätähän voi kutsua jo kiertueeksi.

Olut maistui jo Vihdissä ja karaokehuuruinen meno jatkui laivalla niin, että filmi on päässyt pätkähtämään poikki muutaman tunnin ajaksi. Minulla on hämäriä muistikuvia, että olen seikkaillut yöllä hiekkarannalla ja istunut ravintolateltassa meren läheisyydessä. Päättelen, että olemme saapuneet yöllä Pärnuun.

Ja nyt olen saanut keploteltua itseni jotenkin aamiaiselle.

Paikalle saapuu tarjoilija.

Se siitä.

Suljen silmäni ja varaudun saamaan korvilleni.

Hämmästyn kun kuulenkin rauhoittelevaa puhetta. Avaan silmäni ja huomaan tarjoilijan ojentavan minulle uutta lautasta.

”Tuossa, ole hyvä. Me kyllä siivoamme.”

Hitto mikä tuuri!

Eivät älynneet, että olen täällä pummilla.

Pidän pokkani, pahoittelen ja kiitän lautasesta. Kasaan itselleni syötävää ja alan etsiä paikkaa, jossa en herättäisi enempää huomiota.

Perimmäisessä nurkkapöydässä näkyy tuttuja naamoja.

Roger ja Ukkos-Jussi.

Nyt varovasti, etten kavalla kavereita.

Hiivin pöytään seinänviertä pitkin, äkkinäisiä liikkeitä varoen. Ne paljastavat ja siihen ei ole varaa. Välillä jähmetyn hetkeksi ja etenen taas. Olen kameleontti, hukun taustoihin.

Päästyäni pöytään Roger katsoo minua huvittuneena.

”Mitäs luikertelet? Luuletko, että oot täällä pummilla? Ota ihan rennosti. Minä maksoin aamiaiset kaikille kun tänne äsken tultiin.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s