Maken uudessa bändissä soittaa rumpuja Riivattu. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja päätä lyhyempi vilkas kiharatukka, jolla on vähintään yhtä hyvä pokka kuin minulla. Viihdymme toistemme seurassa mainiosti. Puhumme musiikista, sarjakuvista, elokuvista, naisista. Ja kaljasta. Siitä on tullut yhteinen kiinnostuksen kohde.

Harrastamme olevinamme jopa pienimuotoista olutguruilua vaahtokukkineen ja suutuntumineen, mutta pääasiassa vedämme päämme täyteen muutaman kerran viikossa samalla kun riekumme ympäri maakuntaa.

Kaljoittelun ohessa perustamme kahden miehen yhtyeen, Tatum Brosin.

Soitamme omia versioitamme Anthraxin, Metallican, Death Angelin ja Black Sabbathin kappaleista. Toinen hakkaa rumpuja ja toinen kurittaa kitaraa. Välillä vaihdamme soittimia päikseen. Minä laulan falsetissa jotain sinne päin, Riivattu karjuu omiaan.

Biisien välissä möykkäämme keskenämme kilpaa välispiikkejä, jotka ovat päätöntä sekoitusta amerikkalaisten bändien yleisönhuudatuksista, Voittamaton kostaja -elokuvan repliikeistä sekä amerikkalaisten vapaapainijoiden uhoamisesta.

”Ted DiBiase, The Million Dollar Man!”

“Podo! Kodo! Are you still alive out there?”

“We will eat you! Alive! You want it?”

Kaikesta uhosta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, ympärillä alkaa pyöriä myös tyttöjä.

Matkustamme Uimaharjun Kansantalolle prameasti täysimittaisella linja-autolla, jonka kaveri on lainannut meille keikkabussiksi. Ennen keikkaa olen bussin takapenkillä avaamassa rintaliivejä paikalliselta nuorelta naiselta.

Olen sekä hermostunut että innoissani.

Rintaliivit ovat saatanallinen keksintö. Niiden riisuminen kestää ikuisuuden. Hakaset ovat selvästikin jumissa eikä käsien tärinä auta sekään yhtään.

Lopulta valtavat rinnat pulpahtavat esiin ja valaisevat koko bussin takaosan.

Tuijotan tissejä lumoutuneena.

Ei voi olla totta!

Megamunkit!

Happi loppuu!

Bussin ovelta kuuluu Maken huuto:

”Hei, siun pitää mennä lavalle. Riivattu soittaa siellä jo!”

Ei auta mikään, touhuaminen jää siihen. Että osaa ihmistä vituttaa!

Myöhemmin ehdin sählätä sikin sokin ja ristiin rastiin. Usein olen vain itse niin sekaisin, ettei touhusta tule mitään. Pahimmillaan sammun kesken kaiken.

Äiti kuitenkin on tyytyväinen, kun tyttöjä alkaa pyöriä kuvioissa. Eräänä aamuna hän kertoo kylään tulleelle kaverille huojentuneena:

”Sillä oli joku tyttö täällä viime yönä. Mie jo luulin, että se on homo, kun liikkuu vain poikaporukoissa kaljaa juomassa!”