Kylmää kyytiä

Papandreun puheesta ei paljoa käteen jää, mutta tunnelmassa ei ole valittamista. Yleisön meteli on valtaisa, lippumeri hulmuaa huikeana puheenjohtajan paasatessa.

Ihmekö tuo, kun kerta täysillä lämmiteltiin.

Puolueaktiivit saavat päähänsä, että paluumatkalla on kierrettävä kaikki rannikon pikkukaupungit ja kylät. Sillä on kuulemma suuri vaikutus äänestystulokseen.

Kierros kestää ja kestää. Pick-upin lavalla tulee kylmä ja mikä pahinta, juomahuolto kusee tyystin. Seuranamme lavalla oleva kaveri on istunut hiljaa koko kierroksen ajan.

Eipä tuo laulata enää meitäkään.

Lopulta pääsemme takaisin omaan kylään. Puolueen asuntovaunulla käteen isketään oitis mukillinen viskiä. Usko aatteeseen palautuu.

Eräs puolueen paikallisista pomohahmoista tulee kysymään, että haluaisimmeko lähteä käymään lähikylissä kierroksella. Hänen poikansa olisi kuskina ja juomahuoltokin pelaisi taas.

”Perhana, mikä ettei!”

”Hienoa! Poika käy ensin heittämässä lenkin ystäviensä kanssa ja tulee hakemaan sitten teidät kyytiin. Juokaa vaikka olutta odotellessa!”

”Pasok!”

Odottelemme kaksi tuntia eikä kyytiä vain kuulu. Pelkäämme, että jotain on sattunut.

Nuoret puoluetoverit palaavat autolla, joka on saanut kunnolla siipeensä. He ovat törmänneet matkalla Uusi demokratia -puolueen vastaavaan lähetystöön. Kilpailijapuolueen edustajat ovat yrittäneet suistaa nuorukaiset rotkoon vuoristotiellä.

Auton kylki on rutussa ja bensatankki vuotaa. Auton omistaja tulee pahoittelemaan meille, että reissumme jää nyt tekemättä. Autolla on aivan liian vaarallista ajaa.

Emme ole kovinkaan pahoillamme. Lähdemme hotelliin.

Seuraava päivä on vaalipäivä. Alkoholin myynti on kielletty koko maassa. Onnistumme kuitenkin ostamaan olutta tiskin alta ja vietämme illan rannalla paikallisten nuorten kanssa jutellen rokista ja naisista.

Kaverien seksielämä menee kuulemma turistisesonkien mukaan. Milloin tyttöystävinä on saksalaisia, milloin skandinaaveja. He tietävät melko tarkkaan milloin tulee ketäkin paikalle. Juuri nyt ovat ruotsalaismorsiamet vaihtumassa suomalaisiin.

Aamulla saamme kuulla hävinneemme vaalit. Uusi demokratia on pyyhkinyt Pasokilla lattiaa. Hotellin väki on alla päin ja koetamme sympata heitä parhaamme mukaan.

Kaikkemme yritettiin.

Ajattelen Riivatun kanssa, ettei tuolla kait meidän elämäämme ole isommin vaikutusta.

Ihmisten käytös on kuitenkin muuttunut täysin. Vastustajapuolueen kaverit vittuilevat avoimesti. Paikallisen biljardisalin parvekkeelta meille huudellaan herjauksia ja nauretaan paskaista.

Entiset puoluekaverit eivät ole tuntevinaan. Ravintoloiden tarjoilijat, jotka ovat vielä pari päivää aiemmin juoneet viskiä kanssamme puoluelauluja laulaen, nostavat ruokalistoja naamansa peitoksi kun kuljemme ohi.

Kaiken kruunaa suomalaisturisti, joka tulee irvailemaan kulkiessamme koiralauman kanssa rantakadulla:

”Pojat ovat löytäneet kaltaistaan seuraa.”

Koirat sentään ovat pysyneet uskollisina, muuten täällä vittuilevat kaikki. Parempi kerätä kamppeensa.

Interraillippujen mukana on tullut kortsuja, joille löytyy lopultakin käyttöä. Sidomme niillä Pasok-liput kuljetuskuntoon ja poistumme maasta.

afrodite

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s