Ultimatum kokee menetyksen, kun Ema muuttaa Turkuun. Bändiin saadaan kuitenkin nopeasti uusia soittajia kaveripiiristä. Bassoon tulee Eman toisessa bändissä HC Andersenissa soittava Roger. Olen bongannut hänet heilumassa keesi pystyssä kaupungilla jo vuosia aiemmin.

Raskasluisen miehenroikaleen touhuissa on aina tekemisen meininki. Asioita ei jäädä turhia tupeloimaan. Rogerin suusta tulee juttua jatkuvalla syötöllä, ja siinä ohessa hän imaisee parilla henkosella tupakan puoleen väliin. Grillibroilerinkin mies syö luita myöten. En voi kuin ihailla.

Solistiksi saamme houkuteltua muutamaa vuotta nuoremman Rossen, joka on käynyt hakkaamassa rumpuja samalla treenikämpällä. Vakuutan kokemuksesta, että kyllä se mikkiin möliseminen onnistuu siinä missä rummunpaukutuskin.

Uuden kokoonpanon myötä bändin nimi vaihtuu Brotherhood of Tatumiksi ja sanoituksissa kieli palaa takaisin poskeen. Eman lyriikoissa oli sentään pientä yritystä sanoa jotain järkevää, meidän muiden sanoituksissa ei. Käymme studiossa ja julkaisemme tuotoksen c-kasettina, jonka kannessa lorottaa keksimäni sarjakuvahahmo nimeltään Sikakotka eli Pig-Eagle.

Kasetin nimi on Piss ’em All.

Samoihin aikoihin liityn myös Smell Hell -nimiseen punkbändiin. Siltä on ilmestynyt juuri omakustannesingle. Käymme studiossa äänittämässä lisää materiaalia, mutta sitä ei julkaista vaikka se herättääkin jonkin verran kiinnostusta.

Smell Hell käy keikalla Kuopiossa, jonne saapuu paljon ihmisiä myös Joensuusta. Teemme siitä innostuneena elämäni pisimmän vieraslistan. Persnettoa tulee niin että raikaa. Tupa on täynnä, mutta kukaan ei ole maksanut lippua. Tulot eivät riitä kattamaan edes PA:n vuokraa.

Raha on kuitenkin sivujuttu näissä rokkitouhuissa. Pääasia, että muuten on meininki kohdallaan. Yövyn joensuulaisten abityttöjen hotellihuoneessa ja palaan aamulla bändikavereiden luokse rock’n’rollia uhkuen.

Bändi-ideoita liikkuu päässä koko ajan. Perustan bändin, joka soittaa Muskaa. Bändin laulajaksi tulee Nina, jonka olen bongannut edelliskesän Ilosaarirockissa. Aloitamme nimellä Plastic Muska Band. Brotherhood of Tatumista bändiin tulevat Roger ja Tipe, toiseen kitaraan saamme Jaken HC Andersenista.

Myöhemmin bändin kokoonpano elää niin, että basistiksi saapuu tiikerivermeet ja kreppiraudan hukannut Make ja toiseen kitaraan Tipen seuraksi Dawn Patrolista, Ultimatumista ja Brotherhood of Tatumista tuttu Arto.

Pienet piirit. Samat jätkät kiertävät bändistä toiseen.

Uuden kokoonpanoin myötä alamme tehdä myös omia kappaleita ja vaihdamme nimen Laiskajaskaksi. Saavutamme jonkinasteista suosiota maakunnassa. Keikkailemme ahkerasti ja lehdetkin kirjoittelevat.

Eräällä Kontiolahden keikalla meitä pyydetään soittamaan lisäsetti kaljapalkalla. Pöytä notkuu juomista, joita järjestäjät kantavat tarjottimilla. Mikäpäs siinä, mutta epäilen onko lisäsetistä siinä vaiheessa enää iloa kenellekään. Olemme ympäripäissämme. Emme muista edes juuri soittamaamme kappaletta, vaan soitamme sen uudestaan.

Paluumatkalla riitaannun muiden kanssa ja hyppään ulos liikkuvasta autosta Joensuun Koulukadulla. Kuski painaa jarrua kun kengänpohjani savuavat asvalttia vasten. Poistun autolta nöksähtäneenä ja menen nukkumaan kadun varressa olevan kerrostalon parvekkeen alle.

Aamuyöstä alkaa paleltaa ja siirryn jatkamaan uniani muutaman korttelin päässä olevan Postipankin konttorin tuulikaappiin, jossa on pankkiautomaatti.

Poliisit herättävät minut aamun sarastaessa.

Kerron olevani menossa aamiaiselle. Torilla saa kohta kahvia ja karjalanpiirakoita. Rahannostoreissulla piti hieman levätä.

Joensuulaispoliisit ymmärtävät perusasioiden päälle ja toivottavat hyviä aamukahveja. Torilla kädet tärisevät kylmän yön jäljiltä niin, että puolet kahvista loiskuu mukista ennen kuin ehdin nauttia pisaraakaan.

Sitten pyörähtää iso pyörä. Meidät halutaan soittamaan Vilnaan, jossa joensuulaisbändejä ravaa keikoilla ystävyyskaupunkiuden ansiosta. Joensuulaisrokkareiden juttujen perusteella Vilnassa on hyvä meininki. Riivattukin on käynyt soittamassa siellä täydelle jäähallille.

Ja nyt on minun vuoroni!

Nyt alkaa olla rokkitouhuissa järkeä. Kansainvälinen läpimurto odottaa!

Olen aivan liekeissäni, kunnes rokkaria lyödään sirpillä ja vasaralla.

Neuvostoliitto hajoaa.

Kaikki keikat perutaan.

Saatanan saatana!

Vituttaa niin, että se vaikuttaa verenkiertoon. Järkälemäisen kommunistivaltion hajoaminen ei sinänsä harmita vaikka vanha pasokilainen olenkin.

Aivan sama. Ajoitus vain mättää ja pahasti.

Jos se systeemi piti nyt väkisin ryssiä, niin olisivat edes voineet odottaa sen verran, että saan Vilnan valloitettua.