Pohjoiseen ajaessa sää viilenee. Taivas on harmaa ja näyttää siltä, että milloin tahansa alkaa viskellä vettä. Itsellänikään olo ei ole virkeimmästä päästä. Selkä on vieläkin kohmeessa. Väsyttää.

Tunnelma kohoaa päästyämme perille. Lyypekin keikkapaikka on hieno. Se on vaihtoehtokulttuurikahvila, jonka yhteydessä on komea sali. Salista löytyy iso lava, jolle on kasattu kunnon PA:t ja monitoroinnit.

Jumaliste, nyt puitteet alkavat olla kunnossa!

Olo piristyy kummasti. Tänään kelpaa elvistellä. Ties vaikka nousisi kusi päähän. Menemme peremmälle kyselemään tarkempia ohjeita.

”Mihinkähän aikaa olisi tarkoitus tehdä soundcheck ja joko aletaan nostella soittokamoja sisälle?”

Paikalla oleva äänimies katsoo meitä vähän oudosti, viittoilee seuraamaan ulos ja osoittaa siellä toista ovea:

”Soitatte tuolla.”

Menemme katsomaan paikkaa. Se on kokonaisuudessaan samankokoinen kuin äsken näkemämme lava.

Paikallinen Kaunisniemen kahvila.

Karu pudotus pilvilinnoista. No, tuleepahan olemaan tiiviimpi tunnelma. Tarkemmin ajatellen tuollaiset isommat paikat nyt ovat muutenkin vähän ankeita.

Paikalla on myös kolmas bändi nimeltään Argies. He ovat argentiinalaisia nuoria kavereita, jotka ovat tulleet kiertämään Eurooppaa kolmeksi kuukaudeksi.

Kuolisin vastaavalla reissulla. Nytkin alkaa olla jo aika rispaantunut olo. Ehkä toiset eivät heittäydy rokin vietäväksi yhtä railakkaasti. Ehkä toisilla pelaa järki.

Väärien vieraiden laulaja Anna on kuulemma menettänyt äänensä ja bändi harkitsee keikan peruuttamista. Harmi homma. Porukkaa nimittäin pamahtaa tupa täyteen. On todella ahdasta ja hikistä. Bulldoser soittaa ensimmäisenä. Ja nyt tosiaankin potkii ja kulkee. On aivan törkeän siistiä. Hiki lentää ja soitamme hurmiossa. Porukka on täysillä mukana.

Yllättäen Annan ääni kokee ihmeparantumisen ja bändi pystyy sittenkin soittamaan muutaman kappaleen. Hyvän meiningin parantava voima. Vääristen keikkaa on ilo seurata. Lopuksi argentiinalaiset soittavat lähes pari tuntia kestävän keikan. Jätkien soittokunto ja työmoraali on kohdillaan. Itse tosin jaksan kuunnella vain muutaman kappaleen. Tungos käy liian tukalaksi.

Lähdemme kyselemään henkilökunnalta majapaikkaa. Asiasta vastaava tyyppi viittoo meidät mukaansa. Hän osoittaa meille kahvilan yläkerrasta pienen huoneen, jossa on puolentusinaa patjaa. Pari patjoista on lattialla, loput nostettuina seinää vasten. Tässä se olisi majapaikka koko porukalle. Argentiinalaiset sentään ovat hoitaneet majoituksen jostain muualta.

Voi perkeleen perkele.

Nyt riitti. Huumori ei riitä enää parin kohmeisen yön jälkeen.

Painun kahvilan tietokoneelle ja buukkaan netistä hotellin. Kata ja Rane päättävät tehdä minulle seuraa. Hurautamme taksilla parin kilometrin päähän sijaitsevaan hotelliin ja olemme kuin Euroopan omistajia. Meillä on käytössä suihku sekä oikeat sängyt patjoineen, lakanoineen, tyynyineen ja peittoineen.

Olemme päässeet pitkälle, jet setin ytimeen. Otamme valokuvia, joissa makaamme sängyssä ja heiluttelemme seteleitä.

Aamulla käymme ostoksilla läheisessä marketissa. Aurinko paistaa. Palaamme keikkapaikalle mahtavissa fiiliksissä. Kiertuekaverit ovat vähän nuutuneemman oloisia. Itse olen virtaa täynnä. Käyn pummaamassa baarista pari aamuolutta ja juttu luistaa. Pakkaamme kamat autoon ja lähdemme kohti Hampuria. Fiilikset ovat hyvät.

Turhankin hyvät.