Promokiertue Baltiaan

Veljekset Perseen toinen kokoontuminen tapahtuu studiossa reilu kuukausi ensimmäisten treenien jälkeen. Tällä kertaa muistamme kutsua Jonssoninkin paikalle. Äänitämme kolmetoista kappaletta, joista ensimmäiset neljä ovat täyttä rautaa, viides siedettävä ja loput armotonta kuraa.

Viimeisissä kolmessa kappaleessa olen yksin studiossa ja meuhkaan kappaleita kitaran kanssa umpihumalassa, kun muut ovat jo luovuttaneet.

Mutta ensimmäiset neljä kappaletta jytisevät!

Kappaleiden sanoituksissa käydään Hampurin lisäksi Liettuan autotalleissa ja Kuldigan vinttimajoituksessa.

”On kuin karttakirjaa kuuntelisi”, The L kommentoi kappaleet kuultuaan.

Lataan parhaimmat kappaleet bändin Myspace-profiiliin. Alkaa raivoisa promoaminen.

Toukokuussa yhdistän huvin ja harrastuksen. Lähden kavereiden kanssa virkistysmatkalle Riikaan ja Vilnaan. Se on hyvä tilaisuus promota bändiä. Varaudun reissuun printtaamalla satoja pieniä infolappusia, joissa on bändin yhteystiedot, Myspace-osoite ja kuva. Tarkoituksena on jakaa niitä ihmisille riesaksi asti.

Olemme liikenteessä pienellä budjetilla. Lennämme ensin halpalennolla Riikaan, josta jatkamme bussilla Vilnaan. Riiassa olemme kymmenen maissa illalla ja bussi Vilnaan lähtee kahdelta yöllä. Kiertelemme baareissa, joissa jätän lappuja pöytiin ja jaan niitä ihmisille, joita musiikki voisi edes hypoteettisesti kiinnostaa.

Eli lähes kaikille.

Hieman ennen kahta jätämme baarit ja poistumme linja-autoasemalle. Bussi saapuu Tallinnasta ja jatkaa matkaa saman tien kohti Vilnaa.

Bussi on myöhässä toista tuntia. Odotamme sitä ulkona laiturilla ja on aivan pirun kylmä. Lämmikkeetkin ovat jääneet ostamatta, koska tarkoituksena on ollut nukahtaa bussiin heti kyytiin päästyämme. Viimein bussi suvaitsee saapua ja matka kohti Vilnaa jatkuu paria sataa lappusta köyhempänä.

Herään Latvian ja Liettuan rajalla. Päätän käydä vessassa sillä välin, kun muut hoitavat rajamuodollisuuksia. Vessasta palattuani huomaan, ettei niitä muodollisuuksia ole juuri ollut. Bussi on jo startannut jatkaakseen matkaa. Onneksi bussin sivuovi on vielä auki ja saan hypättyä kyytiin liikkuvaan autoon.

Vilnassa majoitumme vuokrahuoneistoon vanhan kaupungin tuntumassa. Minulle ei anneta avainta, hukkaisin sen kuulemma kuitenkin. Onhan minulla puhelin millä soitella, jos satun eksymään. Kierrämme porukalla muutamia baareja ja terasseja, kunnes erkanen muusta porukasta ja lähden kiertelemään alakulttuuripaikkoja lappunivaskan kanssa. Jatkan samalla myös baarien ja terassien kiertelyä. Tapaan kaupungilla muutaman punkkarin, joille esittelen bändiäni.

Sitten menetän muistini.

Havahdun istumasta puistonpenkillä. Päivä on vaihtunut yöksi. Ilta jäi välistä. Ehdin ihmetellä ajatuksen verran, että missä oikein olen, kun eteeni pysähtyy taksi. Kuski viittoilee, että hyppää kyytiin.

No, perhana, mikäpäs siinä. Eipä tässä muutakaan tekemistä ole. Enkä edes tiedä missä olen. Kuski selittää minulle kovasti jotakin, mutta en saa tolkkua, että mitä ja mistä asiasta. Sanon, ettei minulla ei ole mitään hajua siitä missä olen ja minne olen menossa.

Kuski sanoo tietävänsä.

Tämäpäs käy jouhevasti. Hämmästelen itsekseni, että mistä ihmeestä tuo tyyppi voi tietää majapaikkani osoitteen, kun en tiedä sitä itsekään.

Tekijämies.

Hetken kaupungilla kurvailtuaan kuski parkkeeraa taksinsa liikekadun varrella olevan oven eteen ja käy opastamassa minut sisälle. Minut johdatetaan hämärään huoneeseen ja istutetaan sohvalle. Katselen ympärilleni.

Olen bordellissa.

Suurehkon huoneen muilla sohvilla istuu pareja. Toiset juttelevat hiljaa, toisilla keskustelu on edennyt jo pidemmälle. Hiljalleen he poistuvat muihin tiloihin jatkamaan puuhia siitä mistä ensineuvotteluissa on päästy sopimukseen. Väsymys painaa päälle, mutta yritän pinnistellä hereillä. Silmäluomeni painavat tonneja.

Viereeni ilmestyy nuori nainen. Selitän, että olen erehtynyt paikasta. Tai itse asiassa se oli se taksikuski, joka erehtyi.

Tekijämies munasi.

Tilaan kuitenkin oluen, kun saan selvitettyä sen hinnan kohtuulliseksi. Kaljan juotuani teen vielä kertaalleen selväksi, etten ole kiinnostunut mistään muusta toisen kiehnäyksistä huolimatta ja lähden pihalle.

Ulkona huomaan, ettei minulla ole enää puhelinta taskussa.

Syöksyn takaisin sisälle ja alan kysellä puhelimeni perään. Tivaan puhelinta niin tiukasti, että paikan vastaava madame suostuu lopulta sytyttämään valot huoneeseen, jossa hetkeä aiemmin istuin. Asiakkaat ovat ärtyneitä, jotkut heistä peittelevät kasvojaan.

Tutkin sohvan ja sen raot tuloksetta. Konttailen pitkin lattioita kurkkimassa sohvan alle, mutta puhelinta ei löydy. Paikan madame soittaa taksikuskille varmistaakseen, ettei puhelin ole jäänyt taksiin. Eipä löydy sieltäkään. Vieressäni kiehnännyttä naista ei enää näy.

Lopulta nielen tappioni ja poistun paikasta. Käyn istumassa hetken lähistöllä olevassa baarissa, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Kello lähenee aamukuutta. Paikalle pelmahtaa porukkaa yökerhoista juhlavaatteissaan. Minusta ei löydy juhlaa se enempää vaatteista kuin olostakaan. Juon olueni loppuun ja lähden taivaltamaan kohti majapaikkaa, jonne on matkaa toista kilometriä. Tolkkukin palailee vähitellen hiljaisia katuja kävellessä.

Tie majapaikan pihaan on suljettu rautaportilla. Päätän istahtaa läheiselle puistonpenkille odottamaan, josko pääsisin sisälle jonkun talossa asuvan siivellä.

Yhtäkkiä eteeni ilmestyy tutunnäköinen taksikuski, joka haukkuu minua idiootiksi. Hän ihmettelee, miksi ylipäätään lähdin hänen kyytiinsä vaikka olin jo perillä.

Huomaan istuvani samalla penkillä, jolla istuin ennen taksimatkan alkua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s