Perustetaanko bändi?

Viikkoa myöhemmin lähden Teijan kanssa risteilylle Pietariin. On valaisevaa kiertää katselemassa nähtävyyksiä. Keikkamatkalla niitä ei tullut juurikaan nähtyä.

Jos ei nyt sitten märäksi kustua Thaimaan konsulaatin seinää turistinähtävyydeksi miellä.

Meillä ei ole paljoa aikaa, mutta päätämme käyttää sen mahdollisimman hyvin. Kiipeämme heti alkajaisiksi Iisakin kirkon katolle ja jatkamme sieltä kierrosta Nevan rantaan. Eremitaasiin on liian pitkät jonot, joten tyydymme katselemaan sitä ulkoa päin.

Komeita ovat pietarilaisten pytingit.

Verikirkossa pistäytymisen jälkeen huomaan, että olen saanut puhelimeeni viestin. Vladimirin veli Arsi kertoo muuttaneensa juuri Tampereelle. Kuittaan olevani Pietarissa. Hauska sattuma. Sovimme näkevämme Tampereella, jahka olen lomani lomaillut.

Sitten välähtää. Hitto, entä jos perustaisin uuden bändin, johon kysyisin Arsin mukaan?

Pietarissa näkemäni Besheny Ravvinin keikka oli vakuuttava. Muulla bändillä oli yllään nahkaa ja niittiä, mutta Arsi soitti viuluaan pukeutuneena venäläiseksi merimieheksi. Tykkäsin ihan pirusti.

Ajatukset muhivat yhä pidemmälle. Ties vaikka Arsin kautta voisi saada keikkoja Venäjällekin. Alkukesän tapahtumat ovat vaipuneet jo unholaan. Mitäpä noita enää murehtimaan. Meille sattui vain huonoa tuuria. Selvisimme kuitenkin kaikki hengissä. Sitä paitsi on syytä huomioida, että venäläiset hakkasivat meidän soittoretkuettamme Latviassa. Tuskin ne Venäjällä ovat yhtä ärhäköitä.

Kotiin päästyäni sovin treffit Ukkos-Jussin kanssa. Hän on miettinyt asiaa ja sanoo haluavansa jatkaa bändin pyörittämistä kanssani.

Helpottaa. Kerron Ukkos-Jussille omista ideoistani.

”Entäs jos perustettaisiin ihan uusi bändi? Se vois soittaa uusien kappaleiden lisäksi myös Veljekset Persettä ja vaikka KaMu ry:tä ja vaikka mitä? Uusi, puhdas pöytä ilman mitään rajoitteita mihinkään suuntaan”, kysäisen Ukkos-Jussilta.

”Kuulostaa hyvältä! Puhdas pöytä. Näin tehdään”, Ukkos-Jussi vastaa innostuneena.

Kerron myös miettineeni Arsia viulistiksi. Ukkos-Jussi pitää ideaa mainiona. Tämähän käy. Bändiin pitäisi vain löytää basisti.

Molempien mieleen tulee ensimmäisenä Jurskis. Tuttu ja mukava mies, joka ei säikähdä pienistä. Ongelmana on vain se, että hän asuu Kaarinassa ja on kovasti kiireinen muiden projektiensa kanssa. Olisi vaihteeksi hyvä, jos koko bändi asuisi samalla tienoolla. Pääsisimme joskus treenaamaankin. Asiaa täytyy miettiä.

Otan yhteyttä Arsiin ja pyydän häntä yhtyeeseen. Arsi on alustavasti kiinnostunut. Hän on joutunut myymään sähköviulunsa Tampereelle muuton yhteydessä, mutta sanoo omistavansa vielä oikean viulun, joka tosin on tällä hetkellä Pietarissa. Lisäksi hänellä menee juuri alkaneiden opiskelujensa parissa vielä muutama kuukausi niin tiiviisti, ettei aikaa soittohommiin juuri jää.

Sovimme, että katselemme kaikessa rauhassa. Kiire ei ole mihinkään. Eihän meillä ole vielä basistiakaan.

Hetken basistiongelmaa pähkäiltyäni päätän kysyä Jurskista mukaan.

”Moi! Tuutko bändiin?”

Saan vastauksen minuuttia myöhemmin.

”Tulen! Mitä soitan?”

On niin siistiä, että pääni meinaa räjähtää riemusta.

Meillä on bändi!

Sovimme ensimmäiset treenit parin viikon päähän. Ne pidetään perjantai-iltapäivänä Nokialla. Niiden perusteella jatko tulee olemaan silkkaa nousua.

Paskemmin ei voisi startata.

Minulla hajoaa auto, kun lähden viemään kamojani kämpälle treenejä edeltävänä iltana. Vani sylkee dieselit maantielle. Viulistin viulu on edelleen Pietarissa eikä maestro itse ehdi lopulta mukaan edes hengailemaan.

Jurskiksella on talohuolia. Hänen radan varressa sijaitseva omakotitalonsa on valumassa VR:n puolelle. Tuore basistimme kaivaa, raudoittaa sekä valaa yötä päivää koko treenejä edeltävän viikon ja joutuu lopulta jättämään Nokialle saapumisen tyystin väliin.

Jonsson heittää minut ja Ukkos-Jussin treenikämpälle. Ostamme matkalla laatikolliset kaljaa, vaikka ideana onkin ollut aloittaa puhtaalta pöydältä ja keskittyä soittamiseen. Olemme hävinneet ensimmäisen erän.

Kämpällä emme osaa käyttää laulukamoja, emmekä saa kuulumaan niistä pihaustakaan. Lopulta vedämme perseet. Sen ohessa teemme pohjat kolmeen uuteen kappaleeseen ja sovitamme kolme vanhaa KaMu ry:lle aikoinaan tekemääni kappaletta uusiksi. Epäilen, ettei kumpikaan muista niistä enää nuottiakaan seuraavissa treeneissä.

Vahva alku.

iisakki

pietarissa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s