Hörhömagneetti

Hei, tiedättekö sen ihmistyypin, jota tuntuu olevan helppoa lähestyä?

Sellaisen kaverin, joka kerää seuraansa vaikka jos jonkinlaista viheltäjää ja on tehnyt sitä nuoruudesta saakka?

Tyypin, joka ehtii istua torilla vain minuutin, kun jo joku laahustaa paikalle avautumaan siitä, miten Kekkosen aikaan kaikki oli paremmin.

Juuri sen tyypin, jolle tullaan kauppaamaan pimeätä viinaa aamukahdeksalta, kun tyyppi on matkalla toimistolle. Ja jolta kysellään leveästi virnistellen, että ”joko Paussi on auki?”

Tyypin, jolta tullaan kysymään linja-autossa, että ”onko meillä jotakin henkilökohtaista?” Kuulemma pitää kysyä, kun ei aina voi muistaa. Että jos vaikka olisi.

Ja sen tyypin, jolle tullaan bussipysäkillä uhkailemaan, että nyt tuli turpaan, vaikka uhkailijat itse eivät tahdo humalansa takia edes pysyä pystyssä. Ja uhkailtava on niin väsynyt kuntosalitreenin jälkeen, ettei jaksa edes vastata saati alkaa painia. Vain istua bussipysäkin katoksen penkillä ja ihmetellä, että ei taas.

Sen tyypin, jolle sitten kerrotaan, että leikkiähän tämä. Seuraavaksi tarjotaan kouraa ja vannotaan ystävyyttä. Ilman, että pysäkillä istuja on ehtinyt vastata koko aikana yhtään mitään. Kunhan on vain ihmetellyt, että kestävätkö toisella sankareista edes housut jalassa.

Eivät kestä.

Sen nimenomaisen tyypin, jolle keski-ikäinen mies hihkaisee sunnuntai-iltapäivänä lähipitseriassa:

”Hei, sinä oot se muusikko, joka juoksee bussiin se vitun pipo päässä!”

Ja ennen kuin tyyppi edes ehtii vastata, tulee paikalle keski-ikäisen mukana oleva teinityttö, joka tuhahtaa kyselijälle:

”Ja nyt sä selität täällä jo randomeille!”

Tiedättekö tyypin?

Joo, se olen minä. Hörhömagneetti. Ja randomi.

Mainokset

2 thoughts on “Hörhömagneetti

  1. Mulla on sama. Kai se on tämä itäsuomalaisen uteliaan katseen mukanaan tuoma helposti lähestyttävyys yhdistettynä hiukan reppanamaiseen, vaarattoman näköiseen ulkokuoreen, jossa kuitenkin on sen verran ryhtiä ja maailman tuulten hiomaa kulmien pyöristymistä, että oletetaan, että ei tuo varmaan ole ainakaan turkulainen, eikä lyö, kun sille menee huastelemaan.

    Huoltoasemalla tuli partaäijä juttelemaan autoa tankatessa, miten ne on Ruotsissa laittaneet jo yli miljoonalle ihmiselle mikrosirut ihon alle, ja Suomessakin jo kymmenille tuhansille, ja touhu lisääntyy kiihtyvällä tahdilla. Kohta ne pystyy seuraamaan kaikkia, niiden sijaintia ja tekemisiä ja ohjailemaan niitä mielensä mukaan. Ja tästä ei missään kerrota, ne pitää tämän salassa, eikä ihmiset edes usko. Minä sanoin oitis, että näinhän se on, ja äijä sai siitä huikeasti uutta intoa tarinankerrontaansa. Pitkät tovit keskustelimme niin, että esitin hyväksyviä, ytimekkäitä kommentteja, ja äijä viihdytti minua parta vaahdossa kierrokset kiihtyen.

    Hyvä tankkaus. Ihmisten pitäisi puhua toisilleen ja kuunnella toisiaan.

    Juha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s