Olemme tosiaan jo Pärnussa. Osa porukasta on jäänyt nukkumaan leiriimme uimarannan kupeessa olevalle parkkipaikalle. Me nälkäisimmät olemme karanneet kaupungille syömään. Pärnun Bluespäivien lopetusbileet pidetään tutussa klubissa vain parin kilometrin päässä leiristämme, joten meillä on koko päivä aikaa viettää rantaelämää.

Päivä menee vähän turhan rennosti iltaa ajatellen. Keikkapaikalla ihmettelen olut kädessä, että miten olenkin niin paskana. Bändikavereilta ei sympatiaa heru.

”Mistäköhän tuo johtuisi? Sillä ei varmaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että oot imenyt kaljaa kaksi päivää jatkuvalla syötöllä. Kumma juttu!”

Vaihdan kahviin. Olisi ollut syytä tehdä se jo muutamaa tuntia aikaisemmin.

Aikataulun venyminen tuskastuttaa. Edellemme änkeää soittamaan joku illan oikeista bluesbändeistä. He sanovat soittavansa vain lyhyen setin.

Soittavat tunnin.

Kuulen, miten he heräävät aamulla kappale toisensa jälkeen.

Keikkajärjestäjä pistäytyy takahuoneessa kysymässä, että mitenkäs tehdään keikkapalkkion suhteen. Hänellä olisi antaa joko 150 kruunua polttoaineisiin tai laatikollinen lonkeroa. Valitsemme lonkerot. Alun alkaenkin oli ollut puhe, että soitamme vaikka ilmaiseksi. Lonkero on plussaa.

Lopulta pääsemme lavalle. Paikalle on saapunut myös suomalaisia bluesinystäviä. Huudan mikkiin avausspiikin.

”Blues sucks!”

Miksaaja vääntää laulukanavan lähes kiinni ja poistuu paikalta. Paahdamme rokkisettimme läpi vaikka laulusta kuuluu hädin tuskin mitään. Ei niitä sanoja kuuntelisi kukaan muutenkaan. Keikka hipoo menestystä. Kukaan ei tipu lavalta eikä kukaan eroa bändistä. Joku yleisöstä käy jopa hyppimässä lavan edessä. Paikalliset taputtavat ja suomalaiset huutavat kannustushuutoja.

”Ootte perseestä!”

Olemme soittaneet huonompiakin keikkoja, mutta oma kuntoni vituttaa. Keikan jälkeen käyn kertomassa klubin pitäjälle, että tulemme soittamaan korvaavan keikan vaikka sitten ilmaiseksi. Mies katselee kulmiensa alta, ei sano mitään.

”Niin, ilmaiseksihan täällä toki ollaan soittamassa nytkin”, jupisen itsekseni.

Jätän tilanteen auki.

Soitellaan.

Paikalliset bluesmuusikot käyvät kysymässä meitä jammailemaan loppuyöksi. Ei helvetissä. Rane ilmoittaa, että kyyti Liepajaan lähtee justiinsa.

Poistumme yöhön.