Bassorumpua ja leijonapaitaa

Niin se vain kehitys kehittyy. Tilasin tänään itselleni netistä paidan ja ihmetellä vain pitää miten näppärästi se nykyään käy. Eikun vain raksia ruutuun ja osoitetta laariin. Lopuksi vielä kysyttiin, että mitä kautta minä haluan seurata tilauksen etenemistä. Että kelpaisko vaikka Facebook. No, kelpaishan se.

Tulipahan mieleen millaista tuo oli 80-luvulla. Miulla oli sellaiset hienot Hoshino-merkkiset rummut, joissa oli peilipinta. Ne olivat hienot kuin mitkä. Joensuun Soitinpirtin myyjä tiesi vielä kehaista, että Dallapén rumpalikin soittaa Hoshinoilla. Selvä peli, kaupat tuli.

No, sitten tulivat Twist Twist Erkinharjut ja muut tuplabassarisankarit koko rumpalisukupolven idoleiksi ja oli pakko saada itsellekin toinen bassorumpu. Ja minähän painelin Soitinpirttiin kyselemään, että onnistuisiko moisen tilaaminen ja mitä sellainen maksais.

Eipähän se myyjä tiennyt eikä tiennyt paikassa kukaan. Mutta lupasivat ottaa selvää ja kehottivat, että palaisin asiaan muutaman viikon päästä.

No, minähän soitin liikkeeseen kolme viikkoa myöhemmin. Ja naapurissa sijaitsevan mummolan puhelimella, koska eihän meillä ollut edes omaa puhelinta vielä silloin. Ei kait sitä nyt joka talossa.

Liikkeestä kerrottiin, että kyselty on, mutta vastausta ei ole vielä saapunut. Pyysivät soittamaan taas kuukautta myöhemmin.

Kuukausi kului ja minä taas pyöritin Soitinpirtin numeroa innosta vapisevin sormin. Sama vastaus. Lisääkin olivat kyselleet, mutta bassorummun hinnasta tahi saatavuudesta ei ollut mitään konkreettista kerrottavaa. Jätin heille mummolan puhelinnumeron, että he voivat soittaa minulle heti kun tieto saapuu maailmalta.

Kolme kuukautta ensikontaktin jälkeen minulle huudettiin mummolasta, että täällä ois puhelu. Minä juoksin mummolaan ja tartuin luuriin sydän odotuksesta pamppaillen. Ja toden totta, siellähän oli kuin olikin Soitinpirtin myyjä. Lopultakin!

”Nyt saatiin tietoa Japanista siitä sinun bassorummustasi. Ei sellaista saa. Se koko tehdas on lakkautettu.”

Tähän tietoon meni kolme kuukautta. Rummut menivät vaihtoon Dallapésta huolimatta.

Ai niin, minkäkös paidan minä tilasin? No, leijonapaidan tietysti! Punaisena.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s